sonetti 116

Let me not to the marriage of true minds
Admit impediments. Love is not love
Which alters when it alteration finds,
Or bends with the remover to remove:

O no! it is an ever-fixed mark

That looks on tempests and is never shaken;
It is the star to every wandering bark,

Whose worth's unknown, although his height be taken.

Love's not Time's fool, though rosy lips and cheeks
Within his bending sickle's compass come:

Love alters not with his brief hours and weeks,

But bears it out even to the edge of doom.

If this be error and upon me proved,
I never writ, nor no man ever loved.

huhtikuun lukupäiväkirja

Huhtikuu meni turhan nopeasti, mutta kirjarintamalla se jostain syystä tuntui kestävän ikuisuuden.

Paul Auster: Illuusioiden kirja
Ovela ja kerrassaan oivallinen kirja! Ehkä postmodernein ikinä lukemani opus olematta silti ollenkaan postmodernin tuntuinen. Olisi hienoa tietää, huomaavatko yliopiston penkit (tai ainakin humanistiset tieteet) välttäneet lukijat lukevansa täysveristä tieteellistä analyysia täysin kuvitteellisesta näyttelijästä ja tuotannosta? Itseltä hujahti kymmenen sivua huomaamatta ja vieläkin sydämeni meinaa särkyä ajatuksesta, ettei Hector Mannia ole oikeasti olemassa. Suosittelen ehdottomasti elokuvaihmisille ja kirjallisuudentutkijoille sekä matkalukemiseksi kaikille, jotka eivät jaksa lukea pelkkää hömppää. Tosin Illuusioiden kirjan lukeminen aiheuttaa myös pakottavan tarpeen kuunnella tätä levyä.

Nicholas Sparks: Kuuntele vain muistojasi
Ottaen huomioon, miten paljon rakastan Notebook-elokuvaa, tuntuu vähän omituiselta, etten ole koskaan edes ajatellut lukevani kirjaa, johon se perustuu. Nyt luin. Harmi. Jotenkin stereotyyppisesti oletin, ettei miehen kirjoittamassa rakkausromaanissa olisi sitä kammottavaa "Noahin miehekkäät lihakset pullistelivat seksikkäästi hänen kireän ja märän paitansa alta"-huttua, joka yleensä tulee minun ja muuten kelvollisten rakkausromaanien väliin. Mutta oli siinä. 186 sivun pituuteen nähden vielä huomattavan paljon. Yhyy. Ei muutenkaan niin intensiivinen ja koskettava kuin olisin odottanut.

Myös elokuva-Noahin lihakset pullistelevat
märän paidan alla.

 

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

Klassikkoprojekti etenee hyvällä ja tärkeällä kirjalla. Koska olen ilmeisesti elänyt tynnyrissä, en ollut varautunut asioiden käsittelemiseen lapsen näkökulmasta, mutta se oli itse asiassa melkeinpä välttämätöntä takaamaan, ettei kirjaa lukiessaan ahdistunut kuoliaaksi. Mustien hahmojen kuvaus jäi varsin latteaksi, mutta luulenpa kirjan olevan tehty ensisijaisesti valkoisen väestön silmiä avaamaan ja siinä se onnistuu. Päällimmäinen tunne onkin loppujen lopuksi aika sama kuin Paistettujen vihreiden tomaattien kohdalla: onneksi en syntynyt sata vuotta sitten syvään etelään. Lisäksi pohdin, onkohan tästä tehty uutta suomennosta Maija Westerlundin vuoden 1961 suomennoksen jälkeen. Käännöksessä ei ollut mielestäni mitään vikaa, mutta pieni modernisointi saattaisi tuoda kirjalle uutta lukijakuntaa nuoremmista.

Tuomas Kyrö: Miniä
Mielensäpahoittaja on parin kesän takainen hittituote myös minulle, joten pakkohan tämä oli viime viikolla kirjan ja ruusun päivänä saada. Samasta syystä tosin suhtauduin Miniään aika skeptisestikin: mennäänkö nyt sieltä, mistä aita on matalin? Melkein yhdeltä istumalta kirjan kuitenkin luin. Ei kirjassa eikä usein arkielämässäkään ole hyviä eikä pahoja ihmisiä, on vain erilaisia ihmisiä. Mielelläni minä tämän hyllyssäni jatkossakin säilytän, ellen sitten lahjoita seutukirjastolle.

kesäkengät

Ainon esimerkin innoittama keskustelu:

- Tekisi mieli ostaa El Naturalistat.

- No mene ostamaan.

- Ai nyt??!

- Nyt.

- Selvä.

Puolisen tuntia myöhemmin kävelin takaisin uudet kengät pussissa. Tiesin kyllä, että haluan kevät/kesäkaudellekin El Naturalistat, mutta harvemmin sitä ihan noin spontaanisti ostaa toimia. (Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että kävin kyseissä kaupassa haaveilemassa jo perjantaina, tosin ihan eri kenkiä.)

Sääli, etteivät ne sovi suunnittelemaani vappuasuun. Huomenna sitten.

real life – I talk to you in codes

Olen jotenkin onnistunut kehittämään pienen stressin vapun menusta. Kaikkia ihania erikoisruokia tekisi mieli, mutta järki muistuttaa, etten ehdi niitä missään kolossa maanantaina tekemään. Kaupassakin kun pitää käydä valmiiksi jo tänään. Mistä vetoa, että päädyn ostamaan tortilla-ainekset? Alkaa olla perinne.

Maijan synttärikemut siirtyivät eilen Kerubiin. TOOT TOOT oli varsin virkistävä keikkakokemus. Jammailun tuoksinnassa ehdittiin kyllä miettiä sitä, että jos bändissä on erinomaisen tarkasti ja taidokkaasti yhteensoittava rytmiryhmä ja kitaristi, yksi rumpalinero, ainakin yksi tosi kaunisääninen mies ja meininkiä isommanikin orkesterin edestä, tuntuu vähän kohtuuttomalta, että koko bändissä on kaksi jannua. Jättäkää jotain muillekin hei.

Mutta miksi kaikki kiva on aina samana iltana? Vähän kaivelee, etten päässyt Weeping Willowsiin, mutta kaikkeen ei voi venyä, enkä rehellisyyden nimissä ole fanittanut orkesteria aktiivisesti ikinä, joten valinta oli helppo. Ja kuulinhan kuitenkin loput keikasta keittiön puolelta. Korviin tarttui myös Touch Me, joka sai sisäisen 15-vuotiaani sydämen ihan sykkyrälle.

  

Bonuksena videolla esiintyvä Mikael Nyqvist. Kaikkialle se ehtii.

vapaiden maksimoinnista

Vapaa viikonloppu oli enemmän kuin tervetullut. Avain vapaiden maksimoimiseen (eli pitkän vapaan tunteeseen) on tehdä jotain kivaa jo perjantai-iltana ja jättää sitten draivi päälle. Perjantaina välittömästi töiden jälkeen vastoin tapojani rojahdin sohvalle ja katsoin edellisen illan True Bloodin boksilta. Sen jälkeen:

Siivosin koko kämpän. Leivoin maailman ja muutenkin puuhastelin keittiössä. Pyydystin pikkukärpäsiä etikalla. Kävin kahdesti elokuvissa. Söin hyvää ruokaa ravintolassa ja juustoherkkuja kylässä. Ostin neilikoita ja kevään ensimmäisen jäätelön. Tein uuden simasatsin käymään. Kävin päiväkävelyllä auringossa ja noutamassa parvekekalusteet työpaikan kellarista. Makoilin sohvalla, katsoin hömppäelokuvan ja lakkasin kynnet. Kaikki varsin kiireettömästi.

Herkkukuvan tarjoaa Me Naiset.

Tänään tulee vieraita ja sen kunniaksi huomennakin on vapaata. Ehkä pidämme parvekekauden avajaiset. Joka tapauksessa otan varaslähdön vappuun ja juon simaa.