aamujen korvamadot

Vastikään taidettiin tehdä tutkimus siitä, miten korvamadosta pääsee parhaiten eroon (anagrammeilla). Jos joku vielä viitsisi tutkia, miten ne biisit sinne päähän yleensä ilmestyvät, olisin tosi iloinen. Muistan kun joskus yläasteella päässä soi kolmisen viikkoa tauotta Beatlesin Misery. En vieläkään oikein kestä kyseistä rallia. Vuosia taas meni niin, että jos päässä ei soinut mikään muu, jostain ilmestyi ilokseni Funk Soul Brother.

Viimeiset viikot on mennyt niin, että päässä on soinut heti herätessä sangen mielenkiintoinen valikoima.

Siegfridsin ymmärrän, koska se on nyt kaikkialla. Intervalleja sen sijaan en ole kuullut aikoihin ja Bäkkäri-slovarista on mennyt vielä kauemmin, varmasti vuosia. Eli mitä helvettiä, alitajunta? Tässä ei edes anagrammit enää auta.

huhtikuu

Huhtikuu on kevätkuukausi ja ulkona paistaa ihana aurinko. Koska siis voi vaihtaa kevätkengät käyttöön? Päivällä jalat paistuvat talvikengissä, mutta aamuisin on vielä pakkasta ja liukasta, eikä millä tahansa lipokkailla siis pärjää.

Pitää varmaan alkaa hienoksi naiseksi ja kuljetella useampia kenkiä mukana päivän eri tarpeisiin.

Sisäinen kelloni itki aamulla verta, kun sen mukaan ulkoinen herätyskello soi jo viideltä. Kannatti silti vääntäytyä ylös ja töihin, sillä jo aamupäivän aikana kävi ilmi, että minulla on tänä vuonna viisi lomapäivää enemmän kuin olin itse laskenut. Saan siis vastoin odotuksiani kaksi lyhyempää lomapätkää ja kolmen viikon yhtenäisen kesäloman ilman palkattomia päiviä ja silti jää 7 päivää varastoon talvikaudelle. Kelpaa.

apofenia

Yleensä en koe yksin asumista ongelmaksi, lähinnä nautin siitä. Telkkarista näkyy enimmäkseen niitä ohjelmia, joita minä haluan katsoa ja tavarat asettuvat sinne, minne minä haluan ne laittaa. Tiukkoina kuukausina tietysti olisi kiva, jos joku olisi jakamassa kustannukset. Ja sitten on ne hetket, kun tulee tärkeää asiaa, eikä paikalla ole ketään, kelle kertoa.

Niitä hetkiä varten on onneksi blogi ja kamera.

Ostin pitkästä aikaa hapankorppuja ja kun nyt sain monsteritenttialueen (vuoden 2006 tekijänoikeuslainsäädäntöä lukuun ottamatta) kahlattua läpi, päätin tehdä vähän iltapalaa.

Voi ei, apea pieni hapankorppupakettiparka! Ihan tuli syyllinen olo viedä muutama korppu parempiin suihin, paketillahan on selvästi nälkä. Hetken ehdin harkita iltapalan vaihtamista sämpyläksi, mutta tulin järkiini. 

Tänään aikaisin nukkumaan. Erinomainen suunnitelma.

back to basics

Viime aikoina olen iloinnut asioista, jotka olivat arkipäivää vielä 90-luvulla. Ensinnäkin teetin ensimmäistä kertaa sitten kesän 2011 ison kasan paperivalokuvia. Teetin myös valikoiman ystäville ja sukulaisille, ja olen nyt lähetellyt niitä postissa kevätylläreinä ympäri Suomea.

Oi paperiposti, miten olen sinua kaivannut! Onneksi sitä tulee myös minun suuntaani. ChocoChilin Elina teki keittokirjahyllyn kevätsiivouksen ja kerrankin aamukukkumisestani oli jotain hyötyä: sain varattua yhden kirjan itselleni postikulujen hinnalla. Vaikka tiesinkin sen saapuvan hetkenä minä hyvänsä, oi miten ihanaa olikaan löytää Vegan - Over 90 Mouthwatering Recipes -opus eteisen matolta odottamassa, kun viime viikolla piiiitkän päivän jälkeen viimeinkin kotiuduin.

Ja jos se oli ihanaa, vielä sata kertaa ihanampaa oli tänään löytää samaiselta matolta ihan oikea kirje. Tuoksupaperilla!

Piristystä tässä kaivataankin, koska edellisen entryn jälkeen iski hulluus ja päätin tehdä viimeisen kirjatentin sittenkin kiirastorstaina. Sen jälkeen onkin ollut ohjelmassa kolme kirjaa informaatiolainsäädäntöä ja etiikkaa viikossa, työn ohessa totta kai. Helppoa kuin heinänteko, eikä yhtään ole pinna kireellä. Eilinen kilahdus lounaan lisukkeeksi kaavailemani kermaviilikastikkeen käyttämisestä pitsatäytteeksi oli jotain ihan muuta, ehdottomasti.

lista

Tein alkuvuodesta kalenterin sisäkanteen kevään opiskeluaikataulun, johon voin yliviivata tehdyt hommat. Alkuviikosta ehdin hetken jo riemuita kuvassa olevaa näkyä.

Sitten tajusin, että kyseessä on tosiaan tammikuussa tehty versio, josta puuttuu vielä vino pino PR-viestinnän asiaa ja viimeinen kirjatenttikin on väärällä päivällä. Oodikin sinnikkäästi väittää minun suorittaneen syksystä lähtien yhteensä 11 opintopistettä. Yritän olla lannistumatta, voiton puolella tässä sentään jo selkeästi ollaan, sanoo Oodi mitä tahansa. Lienee parasta kuitenkin päivittää tekemättömät tehtävät myös kalenteriin, etten vielä vahingossa mene kääntämään aivoja kokonaan nolla-asentoon.