Vastikään taidettiin tehdä tutkimus siitä, miten korvamadosta pääsee parhaiten eroon (anagrammeilla). Jos joku vielä viitsisi tutkia, miten ne biisit sinne päähän yleensä ilmestyvät, olisin tosi iloinen. Muistan kun joskus yläasteella päässä soi kolmisen viikkoa tauotta Beatlesin Misery. En vieläkään oikein kestä kyseistä rallia. Vuosia taas meni niin, että jos päässä ei soinut mikään muu, jostain ilmestyi ilokseni Funk Soul Brother.
Viimeiset viikot on mennyt niin, että päässä on soinut heti herätessä sangen mielenkiintoinen valikoima.
Siegfridsin ymmärrän, koska se on nyt kaikkialla. Intervalleja sen sijaan en ole kuullut aikoihin ja Bäkkäri-slovarista on mennyt vielä kauemmin, varmasti vuosia. Eli mitä helvettiä, alitajunta? Tässä ei edes anagrammit enää auta.
Mä sain Marry Me -aamukonserteista niin tarpeekseni, että alan nykyään hyräillä Für Eliseä jos se tulee radiosta.
VastaaPoistaEn vaan kestä enää.