kesäkuun kirjoja

Charlaine Harris: Kylmäveristen klubi
No koukkuunhan näihin sitten kumminkin jää. Team Alcide. Ei mulla muuta.

Henning Mankell: Syvyys

Työkaveri intoili tästä viime kesänä ja kiikutti lopulta minulle lainaan. Luulin että kyseessä on tosi raskas teos, joten en saanut luettua talven pimeydessä. Pariisiin pakkasin kirjan matkalukemiseksi, enkä iltaisin väsyneenä tajunnutkaan tästä mitään, mutta kun lopulta pääsin kärryille, paluumatka suijui Syvyyksissä kuin siivillä. En voi tätä enempää ruotia paljastamatta kirjan rakentavaa, hiljalleen aukeavaa perusideaa, enkä halua pilata sitä mahdollisilta seuraavilta lukijoilta. Suosittelen joka tapauksessa. Mankell on hieno kirjoittaja ja epädekkarit tuotannossa ovat ainakin minulle harvinaisempaa herkkua.

Agatha Christie: Appointment with Death

Kesällä kuuluu lukea Christietä, eihän muuten tunnu kesältä ollenkaan! Viime kesänä en muistanut, joten virhettä paikatakseni aion tänä kesänä lukea useamman. Tai ainakin kaksi... Ensimmäisenä tartuin Appointment with Deathiin (suomeksi kohtalokkaasti Hänet täytyy tappaa), jota en muista lukeneeni aiemmin. Ei ole salaisuus, että rakastan David Suchet -filmatisointeja, ja tämä olikin sellaisesta melko tuoreessa muistissa. Paitsi olivat ketkut ottaneet siinä aika paljon näemmä vapauksia henkilöiden, painotusten ja jopa motiivin suhteen. Eli mukavasti piti kirja jännityksessä, vaikka luulinkin olevani koko ajan kärryillä. Milla muistaakseni oli ainakin joskus Ustinov-naisia. Voisin jonain sateisena iltana kaivaa senkin filmatisoinnin ja tehdä vertailuja!

Florence Williams: Breasts: A Natural and Unnatural History

Tämä tarttui nimen ja tyylikkään kannen perusteella mukaan Shakespeare and Companysta.Williams pureutuu kansantajuisesti tärkeään asiaan: rintojen merkitykseen ja hyvinvointiin. Painopiste on maitoon imeytyvillä kemikaaleilla ja rintasyövällä. Paljon opin, lähinnä maailmantuska-asioita. Kirja oli siis melko pysäyttävää luettavaa, vaikka Williamsin tyyli on ilahduttavan kevyt ja helppo seurata. Kaikki amerikkalaiset kemikaalikauheudet eivät koske Suomea, mutta moni mainituista asioista on globaaleja. Toivottavasti teos siis käännetään vielä! Yleissivistävä ja tärkeä teos kaikille, ei vain naisille. (Tiesittekö, että rintasyöpää esiintyy miehilläkin? Minä en. Camp Lejeune.) Olisin kaikesta huolimatta kaivannut enemmän kulttuurillista näkökulmaa. Kokonainen luku oli omistettu Texasin silikonimanialle, mutta missään vaiheessa ei pureduttu kunnolla syihin sen takana.

rapeliröllin korjaussarja

Joskus yksinkertaiset asiat ovat parhaita.

Lauantaiaamuna kotoani löytyi rapelirölli, joka herätti huomattavan hoivavietin. Yleensä mietin juhla- ja erikoisviikonloppujen aamiaiset valmiiksi, mutta nyt en ollut niin viisas. Kaapin sisällöillä oli mentävä ja eihän siinä mitään, scrambled eggs on toast toimii aina ja niin myös nyt.

Aamiaisseura näytti kuitenkin niin nurjalta, että ajattelin tuoda pöytään myös hyviä rasvoja ja hivenaineita, joita ei paahtoleivästä ja munakokkelista niin helpolla löydy  (jostain syystä "avokado suolalla ja pippurilla on maailman paras krapularuoka"-filosofiani ei ole vielä tarttunut, on se kumma). Tulinkin sitten improvisoineeksi ehkä maailman parhaan pirtelön, joka yhdistelmänä on varmaan tuttu noin kaikille, mutta jonka erinomaisuus onnistui yllättämään minut tyystin.

Eli siltä varalta, että blogia lukee joku muukin havahtumaton tai hitailla hoksottimilla varustettu, tässäpä ihan huippu korjaussarja ja terveysruoka - jätskin kun voi ihan hyvin jättää poiskin. Ja koska se on herkkua, toimii myös jälkkärinä tai hellepäivän välipalana. Nam, nam!

Noin 4-5 dl tulee näin:

- yksi iso, kypsä banaani

- 1-2 ruokalusikallista maapähkinävoita (käytän aina sokeroimatonta, suolattua sen sijaan on turha välttää)

- pari ruokalusikallista kaurajäätelöä (vanilja)

- mantelimaitoa sen verran, että koostumuksesta tulee mieleinen

Sitten surruti sur blenderissä ja juoma on valmis. Juo heti. Veikkaisin, että ihan tavallisilla maitotuotteilla pääsee myös hyviin tuloksiin, mutta mantelimaito toi pirtelöön ihanaa pehmeyttä.

Suosittelen tätä annosta kahdelle, sillä pirtelöstä tulee tosi tuhtia. Koska kuitenkin olosuhteiden sanelemana jouduin itse juomaan melkein kaksi annosta, voin sanoa, ettei sekään liikaa ole. Sitten vaan kannattaa jättää munakokkelit syömättä.

juhannus, taivas pääsi takana

Ah! Mitä viisautta olla lähtemättä juhannukseksi reissuun! Mukavaa sekin varmasti olisi ollut, mutta neljä päivää täysin omissa kuvioissa tuli kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Tuli heitettyä talviturkki, pyöräiltyä kymmeniä kilometrejä ympäriinsä, syötyä ihan liikaa ihan liian hyvin (ja huonosti), katsottua kasa elokuvia  ja nukuttua vaihtelevia määriä. 

Kaverien pihoilla kiireettömästi vanuminen ei edes tuntunut pahamaineiselta kaupunkijuhannukselta vaan leppoisalta laatuajalta. Ja koska perjantai-illan kunniaksi fillaroin kesken kaiken Karsikkoon ja takaisin, tuli todistettua myös rantabulevardin meininki. Suht rauhaisalta sielläkin näytti, mutta eteläinen ruutukaava veti kyllä ehdottomasti pitemmän korren.

Kiittelen viikonlopussa erityisesti grillausta ja kaiken valelemista viskiöljyllä. Moitin unettomuutta ja mystisiä ötökänpuremia, jotka aiheuttivat pientä hysteriaa - ja sitä unettomuutta - kaikki vapaapäivät (nyt jo uskon, ettei kyse ole luteista).

Koska noin puoli internetiä on jo ehtinyt blogata idylliset juhannuskuvat, mennään tällä kertaa pienemmällä valikoimalla. Olennainen tiivistyy siinäkin.

Two gin and tonics with ice and lemon. En edes muista, koska olen viimeksi tuota
vanhaa lempidrinkkiäni juonut. Tai olenko koskaan ennen tehnyt sitä itse. Tuskin.

Testattua: myös grillatut jälkkärihedelmät siirtyvät viskiöljyllä liki
tajunnanräjäyttävälle tasolle.Käyttämämme laatuviski häämöttää taustalla.

Lauantain keräilyerät ja jämägrillaus. Ei valittamista, vaikka muiden lautasilta
löytyikin harkitummat (ja lihaisammat) setit! Maissit tässä vaiheessa vielä grillissä.

En uskaltanut unettoman yön jälkeen lähteä Mertalammille asti, mutta ihan sievien
maisemien ääriin sitä pääsee Noljakassakin. Ensi kerralla tosin hyttysmyrkky mukaan.

Kuvakimaran päätteeksi jaan ilmaisen vinkin: ei kannata viettää juhannusta sellaisten ihmisten seurassa, jotka ovat parin päivän sisään lähdössä viiden viikon roadtripille halki Jenkkilän. Matkajännityksen myötäeläminen on ihanaa, mutta tieto siitä, ettei moinen seikkailu ole omalla kohdalla ajankohtainen saattaa aiheuttaa pienehköä katkeruutta.

Ehkä seurasta johtuen jossain Jokiaseman ja eteläisen ruutukaavan välimaastossa käytiin muun muassa seuraava keskustelu.

- Hanna, lähetkö mun kanssa Amerikkaan?

- Hä?

- Oon pyytänyt jo vaikka ketä, mutta niitä ei kiinnosta Broadway.

- Mitä ihmettä? Ja mulle kelpaa myös Off-Broadway.

- Puhut mun kieltä! Koska mennään?

Kolme viikkoa kolmen viikon lomaan. En ainakaan tällä erää mene Amerikkaan, mutta roadtrip halki Kuopion alapuolisen Suomen on suunnitteilla. Paljon jännää mahtuu sinnekin.

multasormi

What happened here?

Torstaina kävi aika klassinen "oho"-hetki. Kävin työkaverin seurana ihmettelemässä taimia torilla ja päätin itsekin ostaa muutaman parvekkeen iloksi. Hetkeä myöhemmin poistuin paikalta 43 euroa köyhempänä mukanani kaksi kassillista kaikenmoista kuukausimansikasta laventeliin ja pensaspavusta salviaan. Seuraavaksi pitikin sitten metsästää kyyti Tokmanni-Carlson-akselille ja saada uudet kasvikaverit multaan. Tänään laskin nekin rahat. Ei kovin edullinen harrastus tämä multasormeksi kertarysäyksellä ryhtyminen.

Tein sitten periaatepäätöksen, etten voi liikoja murehtia näitä. Jos onnistun pitämään edes osan kasvustosta hengissä loppukesään asti, voin sitten napsia herkkuja parvekkeelta. 

Lisäksi olen tehnyt päätöksen, etten aio murehtia kirsikoiden ja muiden kesäjuttujen litrahintoja ihan niin paljon. Jos tuoreet kirsikat, aprikoosit ja mansikat ovat kerran mielestäni kesän paras juttu, ei maailma ehkä kaadu kuuteen euroon, vaikka sen maksaisikin useammin kuin kerran, kaksi kesässä.

Ehkä.

Paris, Paris

Viikon verran se on vienyt, mutta olen alkanut hiljalleen toipua reissusta. Tai ainakin väsymystaso on alkanut palata lähelle normaalimpia asteita, enkä myöskään ajattele jalkojani ihan taukoamatta. Rahaa kyllä ajattelen aika paljonkin, mutta eihän se ole matka eikä mikään, jos budjetti ei ylity.

Jokaiseen päivään mahtui puisto(ja) ja nähtävyyskohde, tiistaille kaksikin. Pääsin viimeinkin sisälle Notre Dameen, lisäksi matkaan mahtui Musée du Luxembourgin Chagall-näyttely, kaupungin alla olevat katakombit sekä Musée d'Orsay. Ulkoiluosastolta tärppeinä olivat vanhan junaradan pohjalle rakennettu kävelyreitti eli promenade plantée ja edellisessäkin postauksessa esiintynyt Parc des Buttes-Chaumont. Muut puistot sattuivat mukavasti muuten vain matkan varrelle tai korkeintaan pienen koukkauksen päähän. 

Pääasiassa siis käytiin paikoissa, jotka olivat minulle uusia, mutta onneksi keskiviikkoiltana jaksettiin vielä iltakävelylle Montmartren suuntaan. 9., 10. ja 18. kaupunginosissa pyöriessä oli kumman kotoinen olo. Samoin  metroreittien varrelta bongasin monia tuttuja rakennuksia ja tunnelma oli reippaasti uncannyn puolella. Joka tapauksessa mieli halajaa sinne kulmille kyllä takaisin, nyt vasta ymmärsin, miten hyvin edellisellä reissulla siellä viihdyin. Eli ehkäpä majoitun alueelle vielä joskus tulevaisuudessa ja syytä Pariisiin palaamiseen olisikin, sillä Versailles, erotiikkamuseo ja ehkä jokunen muukin paikka jäi vielä jonnekin hamaan tulevaisuuteen.

Mainioiden paikkojen ja meitä suosineiden säiden lisäksi kiittelen ruokaa. Minä en ainakaan syönyt koko viikon aikana mitään pahaa (paitsi lentokoneessa) enkä myöskään mitään normaalin ruokavalioni ulkopuolelta (paitsi lentokoneessa). Ruokarekan perunaburger ja yrttiperunat! Aivan mahtava falafel! Ihan täydellinen muna-anjovissalaatti! Ja toinenkin melkein yhtä hyvä! Ja tietty pari briepatonkia, olinhan Ranskassa. Erikoisuusbonusta hotellin vieressä olevalle pikkuravintolalle, jossa mies kysyi mitä meidän tekisi mieli syödä ja esitettyjen yksinkertaisten toiveiden pohjalta äitinsä kokkasi ihanaa kuskusia käsittämättömän hyvällä kastikkeella, jossa oli kasviksia ja kikherneitä. Nauratti  paljon ja ihmetytti vielä enemmän, asunhan sääntöjen Suomessa.

Vähän tunnelmakuvia matkalta, omat ja Sannan sekaisin.

Promenade plantée, ensimmäisen aamun kävelyretki. Suosittelen kaikille.

Reitin puolivälissä olevassa ruusutarhassa on hyvä hetki "Olen Pariisissa"-tanssille.

Oikeasti Sanna osti macaronit, mutta leikitään nyt edes hetki, että se olin minä.

Sanna ja mahdollisesti suosikki-macaron, punaiset marjat.

Kohti Parc des Buttes-Chaumontin Sybillen temppeliä.

Matkalla oli huono karma yhteiskuvien suhteen. Tämä on (valitettavasti)
onnistuneimmasta päästä.

Sanna siellä kävelee läpi Morian. Tai siis katakombien.

Ihana, kamala, pysäyttävä, käsittämätön, ihmeellinen paikka.

I have seen the white city! Ihan on kesäinenkin Pariisi sievä Sacre Coeurilta katsottuna.
Ja nyt loppuu Sormusten herra -viittaukset. Ehkä!

Suklaamaistelukierroksella ensimmäinen herkkupala oli Opera-leivos.

Loppusuora häämöttää jo, toiseksi viimeisenä maisteltiin suklaisia macaroneja.

Pakko oli silti ostaa vielä erikseen Amarys.
Pistaasileivos! Pehmeää marsipaania! Tuoreita vattuja!

Orsayn kello. Ps. terkkuja museolle: tehkää
Dr Who -aiheista turistikrääsää! Ostaisin!

Jos museokestävyys on koetuksella, suosittelen roseeviiniä.
Kummasti jaksaa hilpeämmissä tunnelmissa taas jonkun tovin.

Muuten meni matka erinomaisesti, mutta ranskani ei selvästi tällä kierroksella vakuuttanut.

Hanna: Bonjour! Je voudrais le Larry en version veggie, s'il vous plaît.

Mies: Larry veggie.

Hanna: Et les frites.

Mies: Ten euros, please.

Hanna: Bonjour!

Mies: Bonsoir.

Mies: Huit euro.

Hanna: Voilá.

Mies: Thanks.

Hanna: Bonjour! Un billet, s'il vou plaît.

Nainen: Vous avez quelle age?

Hanna [jolla ei tule mieleenkään, että näyttää nuorisolaiselta ja reagoi vähän hitaasti] Hm?

Nainen: [salamannopeasti] How old are you?

Hanna: Oh! Thirty!

Nainen: Oh, I'm so sorry.

Hanna: That's quite alright.

Nainen: Eight euro, please.

Hanna: Here you go.

Nainen: Thank you.

Hanna: Merci.

Pääasia tietty, että sain ruokaa ja enimmäkseen ystävällistä palvelua. Lisäksi luulen, että muutama lisäpäivä olisi voinut poistaa tämän ongelman melkein kokonaan, koska tunsin kielitaidon jo aktivoituvan joissain sopukoissa. Ja reiluuden nimissä mainittakoon, ettei aina mene ihan putkeen Suomessakaan. Tapahtui Vantaan hotellin Amarillossa junaa odotellessa.

Hanna: Mä ottaisin ton chevreburgerin.

Nainen: Siinä ei oo sit lihaa.

Hanna: Ja juuri siksi sen haluan.

Nainen: Siis ei lihaa?

Hanna: Niin, ei lihaa.

Nainen: Oho, joo. Kun siis välillä käy niin, että ihmiset tilaa ton ja ihmettelee, missä pihvi on. Niin hyvä varmistaa.

Hanna: Toki.