Klonkku ja tonttu

Aloin tänään zumban jälkeen kääntää kämppää ympäri itkuraivatien voimalla. Kävin läpi (taas) keittiön ja olkkarin pöydät, konttasin vielä kertaalleen olkkarin nurkat ja sohvanalusen ja aloin lopulta purkaa sohvaa tyynyistä, jotka toki ollaan molemmat tutkittu viimeisen parin päivän aikana useampaan kertaan.

Pääsin tähän asti, kun silmään tarttui jotakin. Mikäs se siellä?

Kyllä. Kadonnut sormus juuri siinä, mihin sen usein iltaisin jätän. Ei millään tavalla misplaced, vaan ihan simppelisti placed.

Koska oikeasti ollaan pengottu sohva läpi yhteensä lähemmäs kymmenen kertaa viikonlopun aikana ja siinä on tullut istuttuakin useampi hetki, en voi uskoa sen olleen koko ajan tuossa käsinojalla. Meillä on pakko asua sormustonttu. Tai sitten sormus oli jossain tyynyjen poimuissa ja tipahti sievästi omalle paikalleen. Mutta ennemmin tonttu.

Kumpi tahansa, melkoinen Klonkku-hetki seurasi löytymistä. Ja käsikin tuntuu taas omalta. Aaaarrre.

Teillä tietymättömillä

Mietin aamulla, mitä misplace on suomeksi. Sanakirjamääritelmän mukaan se on hukata, kadottaa tai hävittää. Ei tunnu oikealta, koska englanninkielisessä sanassa selvästi ilmaistaan, että joku asia on vahingossa laitettu väärään paikkaan. Se ei ole siis välttämättä lopullisesti kadoksissa, tilapäisesti vain teillä tietymättömillä.

Oli miten oli, onpa orpo olo.

Onnistuin perjantaina - paremman termin puutteessa - tilapäisesti kadottamaan kihlasormukseni. Viimeinen varma näköhavainto siitä on kuntosalin pukukopissa, kun otin sen pois sormesta mennäkseni saunaan.

Muistan tosin myös noin 95% varmuudella laittaneeni sormuksen takaisin sormeen saunasta palattuani. 

Olin perjantai-iltana tosi väsynyt ja päätin tappaa aikaa tekemällä keittiöhommia ja keittämällä hilloa viimeisistä pakastemarjoista. Todennäköisesti olen ottanut sormuksen siinä vaiheessa pois sormesta, mutta valitettavasti laittanut johonkin, missä en yleensä sitä säilytä. Nyt en löydä sitä mitään, vaikka olen nuohonnut keittiön ja olkkarin moneen kertaan. Perjantain vaatteissa ei edes ollut yhden ainutta taskua, joten pyykkikorin suhteen en ole toiveikas. Salin löytötavaroihinkaan sormusta ei oltu eilen vielä palautettu.

Harmittaa ja käsi tuntuu alastomalta. Sormus on kuitenkin ollut sormessani joka päivä yli kaksi vuotta.

Rahallinen arvo ei toki ollut montaa kymppiä ja samanlaisen hankkii helposti uuden. Tuntuu kuitenkin vähän huijaukselta. Vähän samalla tavalla kuin vuonna 2007 saamani, varastetun tilalle hankkimani ajokortti ei vieläkään tunnu oikealta ajokortiltani, vaikka se on ollut lompakossani huomattavasti kauemmin kuin alkuperäinen.

Miksei kaikkiin tavaroihin voi vain soittaa?

Kirppiskasan paluu

Meillä on viikon verran kimppapöytä kirppiksellä. Vanhan kokemuksen pohjalta olin toki osannut varautua pettymyksiin, mutta ainahan se harmittaa, ettei kauppa käy toivotulla tavalla.

Eniten ihmetyttää se, etten osaa yhtään aavistaa, mikä menee kaupaksi ja mikä ei. Kivoista kesävaatteista sain myytyä vain yhden tunikan (3 €), mutta huonolla tavalla vuosituhanteen vaihteen muodin mukaiset aurinkolasit (1 €) hävisivät kasasta kyllä. Samoin kaikki kirjat.

Itse asiassa kävi taas niin, että tavarat, jotka olisi ihan sama pitää hyllyssä tai antaa ilmaiseksi eteenpäin menivät kaupaksi heti. Vastavuoroisesti ne, jotka oikeasti haluaisin myydä jatkokäyttöön jäivät edelleen odottamaan uutta omistajaansa.

Kaikki onneksi pääsivät tällä kertaa omilleen ja hieman jopa voitolle. Kaksi isoa kassillista tavaraa kirpparille kannoin, mutta vain yhden toin takaisin. Edistystä sekin tietysti. Mutta mihin hittoon minä nyt nuo kaikki vaatekaapista jo pois raakatut, kotiin palautuneet vaatteet taas tungen?

Vanha kunnon vaatteidenvaihtoilta saattaisi hyvinkin olla taas paikallaan.

Poika

Kävin viikonloppuna näyttelyavajaisissa. Koska näyttelyn joka ikisessä kuvassa on mallina oma kummipoika, reagoin asiaan pienellä hysterialla ja huomattavalla tunteellisuudella. Kuvaaja on ystävällisesti antanut kuviaan lähipiirin käyttöön jo vuosien ajan ja useampikin löytyy isossa koossa teetettynä, joten ajattelin, että hankinnoilta vältytään. 

Olinpa väärässä.

Mukana oli muutamia, joita en ole ikinä ennen nähnyt. Vanhat tututkin olivat käsiteltyinä ja kehystettyinä uuden oloisia. Lyhyehkön sisäisen kamppailun antauduin lopulta Cadillac-teemaisen kuvan vietäväksi.

Tätä harkitsin myös.

On se kuvaajan ja minun yhteinen kummipoika aika valloittava tapaus, kuvissa ja kasvotusten. En ole pariin kuukauteen päässyt moikkaamaan, joten yritin tällä reissulla kerätä taas poikaenergiaa varastoon. 

Eilen käytiin kahdestaan minun kummitädilläni kylässä. Matkalla puhuttiin nokkosista ja juostiin nopeampaa kuin skootteri (ainakin melkein). Nopeasti se jo juoksee ja 5-vuotiaan energialla vielä. Pitää varmaan alkaa treenata seuraavaa kertaa vasten. Ja hankkia housuihin kunnollinen vyö.

ps. Olen toki puolueellinen, mutta suosittelen siitä huolimatta näyttelyä, kellä ikinä onkaan asiaa Karkkilan suunnalle tai lähimaastoon alkukesästä. Näyttely on esillä 1.6.-3.7. välisenä aikana ke-su klo 12-17. Sitä paitsi Työläismuseo ja Pakari ovat ihania paikkoja. Ja vain kolmisen kilsaa kakkostieltä.

Superlomailija

Tein tänään Hesarin testin, jonka tulos kertoi minun olevan superlomailija.

Aiot saada kaiken irti lomastasi ja sinulla on tarkat suunnitelmat koko perheen loman ajaksi. Oletko ottanut huomioon, että lomalla tulisi nauttia myös vapaudesta. Ota rennosti. Katsele pilvien liikkumista taivaalla. Älä mieti eilistä äläkä huomista vaan elä tässä hetkessä.

Kieltämättä tunnistan itseni kuvauksesta. En vain tiedä, oliko tämä hyvä vai huono testi tehdä alle kaksi viikkoa ennen lomamatkaa.

Kasvava matkahysteria nimittäin on tosiasia. Onko kaikki tarpeellinen hoidettu ja hankittu? Mitä vielä pitää selvittää? Kuinka paljon pitää opetella sanastoa varastoon? Aaa!

Meillä on matkaliput ja majoitukset varattu, reitit majapaikkoihin selvitetty ja lopulta molemmilla myös voimassaolevat passit. Sen pitäisi riittää pitkälle ja olenkin leikitellyt ajatuksella lomamatkasta ilman yhtä ainutta museota tai galleriaa. Hengailua ja ympäriinsä kävelyä vain! Ihanaa!

Toisaalta muistan elävästi sen hetken parin vuoden takaa, kun istuimme Bathin keskusaukiolla kiukuttelemassa, kun en ollutkaan suunnitellut tai selvittänyt tekemistä etukäteen, eikä keksitty mitään.

Olen viime päivinä selaillut Pinterestiä varovasti ja laittanut yhden matkaoppaan kirjastossa varaukseen. Pärjääkö niillä vai pitääkö tässä nyt joku allnighter internetin äärellä vielä viettää?