Poika

Kävin viikonloppuna näyttelyavajaisissa. Koska näyttelyn joka ikisessä kuvassa on mallina oma kummipoika, reagoin asiaan pienellä hysterialla ja huomattavalla tunteellisuudella. Kuvaaja on ystävällisesti antanut kuviaan lähipiirin käyttöön jo vuosien ajan ja useampikin löytyy isossa koossa teetettynä, joten ajattelin, että hankinnoilta vältytään. 

Olinpa väärässä.

Mukana oli muutamia, joita en ole ikinä ennen nähnyt. Vanhat tututkin olivat käsiteltyinä ja kehystettyinä uuden oloisia. Lyhyehkön sisäisen kamppailun antauduin lopulta Cadillac-teemaisen kuvan vietäväksi.

Tätä harkitsin myös.

On se kuvaajan ja minun yhteinen kummipoika aika valloittava tapaus, kuvissa ja kasvotusten. En ole pariin kuukauteen päässyt moikkaamaan, joten yritin tällä reissulla kerätä taas poikaenergiaa varastoon. 

Eilen käytiin kahdestaan minun kummitädilläni kylässä. Matkalla puhuttiin nokkosista ja juostiin nopeampaa kuin skootteri (ainakin melkein). Nopeasti se jo juoksee ja 5-vuotiaan energialla vielä. Pitää varmaan alkaa treenata seuraavaa kertaa vasten. Ja hankkia housuihin kunnollinen vyö.

ps. Olen toki puolueellinen, mutta suosittelen siitä huolimatta näyttelyä, kellä ikinä onkaan asiaa Karkkilan suunnalle tai lähimaastoon alkukesästä. Näyttely on esillä 1.6.-3.7. välisenä aikana ke-su klo 12-17. Sitä paitsi Työläismuseo ja Pakari ovat ihania paikkoja. Ja vain kolmisen kilsaa kakkostieltä.