Muotokuva kuutena hahmona

Facebookissa on pyörinyt pari päivää ihana "describe yourself in three fictional characters". Monella kaverilla on ollut ihan mahtavia yhdistelmiä, joita vähän kateellisena seurasin. Harvoin tulee asioita katsoessa tai lukiessa sellaisia "toi oon niin minä"-hetkiä, enkä niitä harvojakaan usein muista jälkikäteen.

En siis miettimälläkään keksinyt mitään ja kysyin Markolta apua. Pari minuuttia myöhemmin valmiina oli seuraava lista perusteluineen.

• Angel
  "Supermuisti ja synkkyyteen taipuvainen perusluonne."
• Tuutikki
  "Sellainen läheinen." 
• Miss Marple
  "Because of her inquisitive nature."

Haluan myös muistuttaa, että Tuutikki on luonteeltaan aktiivinen ja kiinnostunut käytännössä kaikista asioista. Aika osuvaa ja herttaista minusta, vaikka mikään edellämainituista ei olisi tullut ensimmäisenä itselleni mieleen.

Heti kun olin postannut kuvat Facebookiin, alkoi hahmoja tulvia mieleen. Yhtäläisyyksiä on, mutta hieman oma käsitys eroaa Markon näkemyksestä.

• Ben Wyatt
  Nörtti ja fanittajaluonne, kyynikko ja kuivan sarkastinen - paitsi ollessaan äärimmäisen hilpeä ja kujeileva, on vuosienkin jälkeen junantuoma ja aina vähän pihalla muiden jutuista, pää todistettavasti leviää ilman mielekästä tekemistä.
• Mrs Patmore
  Tiukka täti töissä, lempeä hahmo vapaa-ajalla.
• Mitchell Pritchett
  Nuorempi sisarus, high-strung (mitä se on järkevästi suomeksi?), hanskaa suunnitelmien tekemisen ja muut järjestelmällisyyttä vaativat asiat, ongelmia julkisten hellyydenosoitusten kanssa, lievä OCD, haluaa osallistua kaikkeen mutta on vanhemmiten kotihiiri. 

Pitäisi miettiä tällaisia useammin. Opettavaista ja kivaa samaan aikaan.

Hei pääskynen, laula!

Kävin perjantaina hankkimassa yhden olennaisen, aiemmin puuttuneen Joensuu-kokemuksen eli näkemässä Poolin livenä.

Achievement unlocked!

Niin hauska kokemus kuin Pool olikin, illan kirkkain ahaa-elämys tuli pari tuntia myöhemmin Koodien keikalla. 51koodia ei koskaan ollut suoranaisesti minun juttuni, mutta tiesin, että jos olisin ollut 5-10 vuotta nuorempi, olisi kolissut ja kovaa.

Oli kuitenkin päässyt unohtumaan, että yksi ralli oli pitkään todella lähellä sydäntä. Vedenjakaja, ah!

Menneellä viikolla kaivoin myös Samettivallankumouksen levyn hyllystä puuhastellessani ja palasin välittömästi vuoteen 2007. Lauantaina taas muistin Marylandin ja taas tulvahteli muistoja mieleen.

Näiden tapahtumien kunniaksi unohdetut lempparibiisini joensuulaisilta bändeiltä top 3:

1. Samettivallankumous: Pääskynen (levyltä Täällä mies, kuuleeko nainen? 2007)

2. 51koodia: Vedenjakaja (levyltä Nimetty, 2004)

3. Maryland: Constellation (levyltä Almond of Life, 2004)

Bubblin' under - Maryland: Last Scene, Final Take (levyltä Rob & Jones Classic, 2002)

Aikeenani oli laittaa tähän linkit, mutta ainoastaan Vedenjakaja löytyy Spotifysta ja Youtubesta. Taas yksi hyvä syy olla vielä luopumatta levyistä - muuten en voi enää löytää Pääskystä uudelleen!

Uteliaat vaikka kirjastossa. Hienoja lauluja.

Poikkeuksellisen hyvä elokuvasyksy

Käytiin eilen työkaverin kanssa katsomassa Tulen morsian. Olipa kaunis ja raastava elokuva! Olisin kieltämättä kaivannut nuorille päänäyttelijöille puheohjausta ja monet henkilöt jäivät pitkälti valitettavan etäisiksi, mutta pääasia kuitenkin on, että tämä elokuva on ylipäätään tehty. Kiitos siitä ja tätä lisää.

Ahvenanmaan noitavainojen parissa käynnistyikin syksyn projekti teemalla "kiinnostavat ensi-iltaelokuvat". 

Koska havaitsin, että edessä on poikkeuksellisen hieno elokuvayksy, kirjoitin hiljattain itselleni muistiin listan syys-lokakuun aikana Joensuuhun tulevista elokuvista, jotka haluan nähdä. Kiirettä näyttäisi pitävän.

• Hymyilevä mies
• Florence
• Tulen morsian
• Snowden
• Tyttö nimeltä Varpu
• Love & Friendship
• Captain Fantastic
• Miss Peregrine's Home for Peculiar Children
• Nainen junassa
• The Lobster
• The Ones Below
  
  
• Syyslomaviikon vierasbonuksena: 
  Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu

Tässä siis vain ne, jotka kiinnostaa paljon. Olisihan siellä muutakin ihan kivaa - ja syksyn arkistosarjakin vielä! Aikataulut ja rahatilanne ei mitenkään anna periksi kaikkien näkemiseen teatterissa, mutta jos sitä edes puolet yrittäisi käydä? Tai edes melkein...

Toistaiseksi pahin päivämäärä on 23.9., jolloin tulee enskariin listan kahdestatoista leffasta peräti neljä. En kestä.

Jos olisin tämän aavistanut, olisin varannut kalenteriin oikean leffaloman.

Pieni korjausliike

Olen aina ollut sitä vartalotyyppiä, joka kertaa kaiken ylimääräisen keskivartaloon. Keskivartalo pitää myös hanakasti kaikesta ylimääräisestä kiinni. Olen siis ollut saman mallinen ja suurinpiirtein saman kokoinenkin yläasteelta saakka.

Väliin on mahtunut suht normaalin liikunta- ja ruokasuhteen lisäksi laiskamatoilua, liikuntakimaraa, laihdutuskuuria, kalorilaskuria, juoksukoulua, alikaloreita, ylikaloreita ja vaihtoaika, jolloin elin lähinnä uppopaistetulla ruualla, suklaakekseillä, juustolla ja oluella. Hyvin- ja pahoinvointi näkyy edelleen ensisijaisesti ihossa ja turvotuksessa, ei painossa. Tsekkaa jos et usko:

Minä aikuisiällä pienimmilläni ekana Ärrä-kesänä 2001 ja isoimmillani vaihdon jälkeen
kesällä 2007. Kuvien ottamisen jälkeen olen löytänyt hyvin istuvien rintaliivien ilot.

Minä olen tämän kokoinen ihminen. Tätä nykyä olen itse aika sinut pömppömahaisen ruumiinrakenteeni kanssa, mutta yhteiskunta ja terveyssuositukset ovat äänekkäästi eri mieltä.

Kävin eilen ilmaisessa kuntotestissä ja kehonkoostumusanalyysissa. Oma kroppa on sen verran tuttu, ettei tuloksissa suurempia yllätyksiä ilmennyt - paitsi iloisena yllärinä lihasmassan nykyään aika korkeatkin prosentit.

Jollain omituisella tavalla nautin raportin syynäämisestä, palkeista ja prosenttiluvuista, vaikka ne eivät minulle armollisia olekaan. Siitä huolimatta mietin taas, mitä hyötyä massatapahtumista on yhtään kenellekään. Ymmärtääkseni tavoite on ravistella laiskaa kansaa liikkeelle ja HeVi-ostastolle, mutta koska yksilöityä palautetta ei saa, en näe laajamittaista herätystä tapahtuvan kovinkaan monen kohdalla. Vinkki omienkin lukujen kaunistamiseen vaadittavaan korjausliikkeeseen kuului "helpoin tapa on syödä enemmän kasviksia ja aloittaa liikuntaharrastus - ihan vaikka kymmenen minuuttia kerrallaan tai muutama lenkki viikossa riittää". Mitä uutisia!

Tällä viikolla meillä on ruokalistalla ollut muun muassa tomaatti-linssipataa, kesäkurpitsakeittoa raejuustolla, silakkapihvejä perunamuusilla ja salaatilla sekä kasvis-täysjyväspagettipaistosta. Annoskoot tuppaavat olemaan maltillisia mutta ei minimaalisia. Olen myös käynyt kahdesti salilla, kerran zumbassa ja hyötyliikunnut työmatkojen, kauppareissujen ja siivouksen merkeissä - siis maanantain ja torstain välisenä aikana. Viikonloppu menee raivaustalkoissa.

Toki kävin myös tiistaina yhdellä oluella, keskiviikkona mangoleivoksella ja olen iltaisin viettänyt laatuaikaa sohvalla. Niihin on helppo takertua, mutta itse näkisin sen olevan vain puolet totuudesta.

Tiedän, ettei yleisvinkeistä ja automaattisesti generoiduista kaavioista pidä pahoittaa mieltään, enkä oikeasti aio jäädä tähänkään viskeraalirasva-ahdistukseen vellomaan (oikeasti jätin sen taakseni jo eilen aamupäivällä). Mutta joskus olisi kyllä kiva kuulla se oikeasti juuri minulle räätälöity pieni korjausliike, jotta huolestuttavaksi määritelty kehoni ei enää olisi kauhistuttava kansanterveydellinen ongelmatapaus.

Siihen asti ajattelin jatkaa samaan malliin. 

Elokuun kirjat

Virpi Hämeen-Anttila: Marionetit

Vähän semmoinen uncanny-olo. Minulla on vahva tunne, että olen lukenut Marionetit ennenkin. Tarina ja juonenkäänteet olivat uusia, mutta henkilöt ja kuvaus tuntui koko ajan todella tutuilta. Blogin arkistosta romaania ei kuitenkaan löytynyt, mikä on outoa, sillä romaanin nimen ja kannen yhdistelmä on sellainen, että 80% todennäköisyydellä se tarttuu käteeni. Marionetit kertoo elämänvalinnoista, perhesuhteista, luovien alojen ammattilaisista, sisaruskateudesta, menetetyistä ja löydetyistä rakkauksista. Verkkaisen pohjustuksen jälkeen loppuratkaisu tulee turhan nopeasti ja tärkeät oivallukset syntyvät hetkessä. Se vähän harmittaa, vaikka sanoma onkin kaunis. Amy Poehlerin Yes Please -kirjassa tarjottiin ohjenuoraksi lausetta "Good for her, not for me". En spoilaa pahasti, jos kerron poimineeni sen Marioneteistakin.

Rainbow Rowell: Fangirl

Ihanan helppolukuinen YA-romaani pitkästä aikaa! Yksinhuoltajaisän kasvattamat, kaiken aiemmin yhdessä tehneet identtiset kaksoset lähtevät samaan paikkaan opiskelemaan. Wren haluaa omaa tilaa, Cathin pelkää muutosta ja uusia tilanteita. Fanficin kirjoittaminen tuo Cathille turvaa muutoksen keskellä, mutta samalla myös suorituspaineita. Sivussa käsitellään itsenäistymisen kipupaikkoja: perhesuhteita, oman paikan löytämistä, ryhmäpainetta, joukkoon sulautumisen ja samalla erottautumisen tarvetta. Vaikka tarinassa esiintyvät selvästi Cath ja Wren, tarina tarjoaa riittävästi samaistumiskohteita ihan kaikille. Myös minulle, vaikka omasta pesästä lentoon lähtemisestä on jo pitemmän aikaa. Cathin kirjoittamaa fanficia on kirjassa mukana myös ja iloitsinkin siitä huolellisesta työstä, jonka Rowell on tehnyt fiktiivisen Simon Snow -maailman rakentamisen eteen. En ole koskaan ollut fanfic-hirmu, mutta fanituksesta ymmärrän asian jos toisenkin. 

Myös emergency dance party on kriisitilanteessa tuttu konsepti, mutta viime vuosina unohtunut. Aion muistaa sen jatkossa.

Charlaine Harris: Veren muisti

Miten näitä voi olla vielä kaksi? Pakko kyllä sanoa, että Veren muisti oli edeltäjäänsä parempi. Juoni etenki selkeästi ja asioita tapahtui. Lisäksi Sookie harjoitti tervetullutta itsereflektiota, joka toivottavasti alkaa hiljalleen pedata tarinan loppua.

Pekka Hiltunen: Sysipimeä

Sysipimeä on jatkoa aiemmin lukemalleni Vilpittömästi sinun -romaanille. Edeltäjänsä lailla tämä oli mukaansatempaava, sujuvasti kirjoitettu dekkari. Samoin edeltäjän tapaan Sysipimeän juonikuviot liikkuivat melkoisissa sfääreissä. Toisaalta näitä Hiltusen Studio-kirjoja lukiessa ei oidäkään miettiä, miten realistinen tarina on kyseessä, vaan antaa mennä vaan. Ihan nollauskamaa Studio-sarja ei kuitenkaan ole, sillä väkivallan kuvaus oli paikoin taas hyvinkin graafista ja ahdistavaa.

Anne Tyler: Vinegar Girl

Anne Tylerin oma versio Kuinka äkäpussi kesytetään -klassikosta. Tarinan keskiössä olivat siskokset Kate ja Bunny, tiedemiesisä ja Green Cardia vailla oleva labra-apulainen Pyotr. Näytelmän villeimmät juonikuviot oli karsittu pois, joten kirja oli varsin tiivis - vähän liiankin tiivis itse asiassa. Itse olisin toivonut pääseväni vähän paremmin sisälle Katen päähän, ja itse asiassa myös Pyotrin. Nyt tapahtumat tuntuivat vähän äkkinäisiltä ja motiivit jäivät epäselviksi. Varsin hyvä kirja silti, tätä oli ilo lukea. Eikä hyviä Shakespeare-versiointeja ole ikinä liikaa.