Stop

Täytin eilen vuosia. Yleensä järjestän edes jonkinlaisen kahvituksen, mutta nyt en jaksanut juhlia. Kävin töissä, elokuvissa ja teellä, sitten menin kaupan kautta kotiin.

Sain äidiltä lahjaksi villasukat ja lasinalusia. Siskon lapset soittivat ihanimman synttäripuhelun illalla. Marko siivosi kotona. Facebook tulvi ihania muistamisia. Ei siis pitäisi olla valittamista.

Kuitenkin on. 

Ensimmäistä kertaa vuosikausiin oma ikä tuntuu pahalta. Kurkkua kuristaa, rintaa puristaa ja ahdistaa. Olo on muutenkin viime aikoina ollut kovin alavireinen ja siihen eilen illalla vallannut ikäahdistus on vallinnut tänään koko päivän, eikä loppua näy.

Joskus vuosien päästä varmaan naurattaa. Höhöö, ikäkriisi 34-vuotiaana, eipä tiennyt tyttö. Mutta tämän asian ymmärtäminen ei tässä hetkessä auta. Stop, aika, stop! En pysy mukana.

Ostoshepuli

Tunnettu tosiasia on, että kaikki kosmetiikkatuotteet loppuu samaan aikaan, kaikki alkkarit ja sukat kulahtaa samaan aikaan ja farkkujakin on yleensä vain yksi puolittain ehjä pari kerrallaan käytössä. Sitten hankkii kasan uusia kerralla ja kierre on valmis.

Vähemmän tunnettu, tai ainakin vähemmän muistettu, tosiasia taas on, että kun ostosputken saa kerran päälle, sitä ei saa poikki.

Olen yleensä aika kehno shoppailija, mutta viimeisen viikon sisään olen ostanut farkut, kaksi paitaa, kolmet rintaliivit ja yhdet fiinit alkkarit, käsilaukun, kuivashampoon, hiuspuuterin, rajausvärin, kynsilakan ja huulipunan. Muistaakseni en muuta.

Vaatteille oli akuutti tarve, eikä hyvät rintsikatkaan hukkaan mene. Kuivashampoo ja hiuspuuteri on aktiivikäytössä, mutta meikit ja käsilaukku on kyllä rehdisti humputtelua. Yllättävän vähän on paha mieli tullut toistaiseksi tästä kulutushysteriasta, mutta en kyllä aio laskea, paljon siihen on mennyt rahaa.

Meinasin jo vannoa, etten osta seuraavaan kuukauteen mitään, mutta Marko lupasi viedä minut viikonloppuna synttärimatkalle Matkukseen. Hups.

Paluu normaaliin olkoon edessä maanantaina.

Mörkö kylässä

Meillä on ollut viime torstaista asti hoitokissa. Mörkö on vuosien takaa tuttu - olen itse asiassa tutustunut Mörköön hyvin samaan aikaan kuin Markoon! - mutta silloin kahdeksan vuotta sitten en olisi ikipäivänä uskonut ottavani kyseisen kissakaverin ilomielin kotiini viikoksi. Sen verran hyökkäävä tapaus nimittäin oli aikanaan kyseessä (ja ehdottomasti nimensä ansainnut).

Herra on kuitenkin leppoistunut vuosien saatossa ja on nykyään mitä parhainta seuraa. Ensimmäiset päivät piti uudessa paikassa tietysti alituisesti tarkkailla ympäristöä, eikä Mörkö suostunut nukkumaan ellen pitänyt kättä mahalla. Nyt meno on jo paljon itsenäisempi. 

Mörkö kyllä tietää, että minä hoidan ruoka- ja hiekkalaatikkohommat ja on kanssani ihanan seurallinen, mutta Markoa kissa ei päästä silmistään, mikäli vain mahdollista. Olen kieltämättä v mustis huomiosta. Vauvat ja eläimet, kaikki fanittaa Markoa.

Viikko on joka tapauksessa mennyt siivillä. Vaikka karvaa on kaikkialla ja silmiäni kutittaa, en meinaa kestää ajatusta, että huomenna pitää palauttaa Mörkö omaan kotiinsa. En halua!

Joo. Arvostan kyllä lemmikittömyyden tuomaa liikkumisvapautta huomattavasti, mutta kissakuumetta ei voi kieltää. 

Muotokuva kuutena hahmona

Facebookissa on pyörinyt pari päivää ihana "describe yourself in three fictional characters". Monella kaverilla on ollut ihan mahtavia yhdistelmiä, joita vähän kateellisena seurasin. Harvoin tulee asioita katsoessa tai lukiessa sellaisia "toi oon niin minä"-hetkiä, enkä niitä harvojakaan usein muista jälkikäteen.

En siis miettimälläkään keksinyt mitään ja kysyin Markolta apua. Pari minuuttia myöhemmin valmiina oli seuraava lista perusteluineen.

• Angel
  "Supermuisti ja synkkyyteen taipuvainen perusluonne."
• Tuutikki
  "Sellainen läheinen." 
• Miss Marple
  "Because of her inquisitive nature."

Haluan myös muistuttaa, että Tuutikki on luonteeltaan aktiivinen ja kiinnostunut käytännössä kaikista asioista. Aika osuvaa ja herttaista minusta, vaikka mikään edellämainituista ei olisi tullut ensimmäisenä itselleni mieleen.

Heti kun olin postannut kuvat Facebookiin, alkoi hahmoja tulvia mieleen. Yhtäläisyyksiä on, mutta hieman oma käsitys eroaa Markon näkemyksestä.

• Ben Wyatt
  Nörtti ja fanittajaluonne, kyynikko ja kuivan sarkastinen - paitsi ollessaan äärimmäisen hilpeä ja kujeileva, on vuosienkin jälkeen junantuoma ja aina vähän pihalla muiden jutuista, pää todistettavasti leviää ilman mielekästä tekemistä.
• Mrs Patmore
  Tiukka täti töissä, lempeä hahmo vapaa-ajalla.
• Mitchell Pritchett
  Nuorempi sisarus, high-strung (mitä se on järkevästi suomeksi?), hanskaa suunnitelmien tekemisen ja muut järjestelmällisyyttä vaativat asiat, ongelmia julkisten hellyydenosoitusten kanssa, lievä OCD, haluaa osallistua kaikkeen mutta on vanhemmiten kotihiiri. 

Pitäisi miettiä tällaisia useammin. Opettavaista ja kivaa samaan aikaan.

Hei pääskynen, laula!

Kävin perjantaina hankkimassa yhden olennaisen, aiemmin puuttuneen Joensuu-kokemuksen eli näkemässä Poolin livenä.

Achievement unlocked!

Niin hauska kokemus kuin Pool olikin, illan kirkkain ahaa-elämys tuli pari tuntia myöhemmin Koodien keikalla. 51koodia ei koskaan ollut suoranaisesti minun juttuni, mutta tiesin, että jos olisin ollut 5-10 vuotta nuorempi, olisi kolissut ja kovaa.

Oli kuitenkin päässyt unohtumaan, että yksi ralli oli pitkään todella lähellä sydäntä. Vedenjakaja, ah!

Menneellä viikolla kaivoin myös Samettivallankumouksen levyn hyllystä puuhastellessani ja palasin välittömästi vuoteen 2007. Lauantaina taas muistin Marylandin ja taas tulvahteli muistoja mieleen.

Näiden tapahtumien kunniaksi unohdetut lempparibiisini joensuulaisilta bändeiltä top 3:

1. Samettivallankumous: Pääskynen (levyltä Täällä mies, kuuleeko nainen? 2007)

2. 51koodia: Vedenjakaja (levyltä Nimetty, 2004)

3. Maryland: Constellation (levyltä Almond of Life, 2004)

Bubblin' under - Maryland: Last Scene, Final Take (levyltä Rob & Jones Classic, 2002)

Aikeenani oli laittaa tähän linkit, mutta ainoastaan Vedenjakaja löytyy Spotifysta ja Youtubesta. Taas yksi hyvä syy olla vielä luopumatta levyistä - muuten en voi enää löytää Pääskystä uudelleen!

Uteliaat vaikka kirjastossa. Hienoja lauluja.