Sananen lukemisesta

Olen viime aikoina miettinyt tosi paljon lukemista.

Parhaimmillaan rakastan lukemista. Lukeminen on ihanaa, mielestäni maailman paras harrastus. Saan olla päivät pitkät töissä kirjojen keskellä ja silti innoissani kannan niitä myös kotiin. Tekisi mieli lukea kaikki itseä kiinnostavat kirjat ja sitten vähän niitäkin, jotka eivät oikeastaan kiinnosta, koska miten sitä muuten ikinä sivistyy ja laajentaa omia näkökantojaan?

Keskittyminen vain on hankalaa. Omaa aikaa on vähän, minkä lisäksi olen nykyään iltaisin niin väsynyt, etten kovin kauan jaksa tekstiin uppoutua, vaikka ympärillä olisikin hiljaista (harvoin on). Lukeminen alkaa tuntua suorittamiselta, kirjapino kotona kasvaa ja aina se seuraava näyttää vähän houkuttavammalta kuin kesken oleva. 

Olin toissapäivänä suosittelukoulutuksessa, jossa käytiin läpi pääasiassa viime ja toissa vuonna julkaistuja kirjoja, jotka eivät syystä tai toisesta ainakaan vielä keiku varauslistojen kärkipäässä. Se ei varsinaisesti auttanut asiaa. 

Haaveilen aktiivisesti hotellilomasta, jolla nukkuisin pitkään, söisin rauhassa aamupalaa, makaisin puhtaissa lakanoissa ja lukisin kirjoja. Puhelin varmaan kannattaisi jättää kotiin, tai ainakin laittaa sammuttaa siitä kaikki mahdolliset sovellukset lomasen ajaksi. Sellaista odotellessa pitää yrittää pyhittää lukuaikaa kotona ja valita kirjoiksi vain sellaisia, joita oikeasti haluan lukea.

Goodreadsiin laitoin tälle vuodelle tavoitteeksi 60 luettua kirjaa. Jos Yllätys kasvimaalla, Muumipappa! ja muut genren edustajat laskettaisiin, se täyttyisi kirkkaasti ja ennen kesää, mutta ihan vielä en siinä pisteessä ole. Mahdoton tavoite ei missään nimessä ole, sillä luin viime vuonna 53 kirjaa (ja aika monta kertaa Yllätys kasvimaalla, Muumipappa!). Helmet-lukuhaastettakin aloin taas tehdä, että ajattelisin vähän oman laatikon ulkopuolelta, vaikka varsinaisia lukuvinkkejä en kaipaakaan enää yhtään lisää. Paitsi ammattimielessä.

Tässä samalla on tullut pohdittua paljon tänne blogiin tekemiäni kirjapäivityksiä. Goodreads on tehnyt ne periaatteessa tarpeettomiksi, eikä niistä ole iloa kuin minulle - jos aina minullekaan, kun niiden kirjoittaminen meinaa välillä tuntua lähinnä rasitteelta. Toisaalta blogimerkinnät ovat kuluneiden kuukausien aikana noussut arvoon arvaamattomaan, kun olen kääntynyt itse oman listani puoleen melkeinpä viikottain, kun olen tarkastanut jotain vuosia sitten luettua kirjaa ja sen herättämiä ajatuksia.

Ehkä siis jaksan blogin parissa ainakin siihen asti, että keksin paremman kanavan. Saa ehdottaa.

Tämän hetkinen odottavien pino näyttää tältä:

Siinä kiinnostaa kaikki. Haig on lainassa jo toista kertaa, Rhys odottanut vuoroaan jostain lokakuusta. Toive siis on, että helmikuun loppuun mennessä ne ja vaikka Bengtsson olisi luettu. Ja koska Juvaa ei todennäköisesti saa uusittua, olisi syytä varmaan selailla sitäkin. Ei vaikuta mahdottomalta. Kunhan nyt kolmen keskeneräisen parista pääsen niiden kimppuun ensin.

Aloitan siitä, etten avaa tänään Netflixiä, vaan vietän illan Pratchettin Valtion ja teekupin parissa. Ei kuulosta hullummalta.

Joulukuun luetut

Harald Olausen: Homolulu - Short Queer Stories

Ajattelin Olausenin lyhyellä käännösnovellikokoelmalla ja lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: täsmävalinta lukuhaasteeseen ja tehokas tutustuminen Olauseniin kirjailijana. Huono taktiikka. Novelleissa itsessään ei ollut mitään vikaa, oletan että käännökseen on valittu parhaita, mutta käännös oli kehno. Niin kehno, että se haittasi lukemista. En myöskään ymmärrä, miksi englanniksi käännettyyn laitokseen on valittu mukaan tekstejä, joissa nojataan vahvasti suomalaiseen populaarikulttuuriin. Harmitti. Jatkossa luen Olausenit suomeksi.

Homolulu sopii Helmet-lukuhaasteessa ainakin kohtiin: 1 (Kirjan kannessa on ihmiskasvot), 3 (Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue), 15 (Kirjassa käsitellään jotain tabua), 36 (Kirjassa ollaan yksin), 42 (Kirjailijan nimi viehättää sinua), 46 (Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö)

Zelda Fitzgerald: Viimeinen valssi

Zelda Fitzgerald viehättää minua valtavasti ja ainoa julkaistu romaani on ollut lukulistalla pitkään. Periaatteessa siis iloitsen, että Oppian-kustantamo toi minulle mahdollisuuden tarttua siihen helposti. Vaan tässäpä oli toinen kehno käännös, tällä kertaa englannista suomeen. Ikävää. Viimeinen valssi ei ehkä mikään maailmoja mullistava teos, mutta ihan hyvä kuitenkin, ja olisi ansainnut mielestäni huolellisemman käännöksen. Teos lähtee kunnolla käyntiin vasta puolivälin jälkeen ja alkupuolisko tuntuikin huonon kielen keskellä lähinnä pakkopullalta. Heijastukset ja lainat Fitzgeraldin omasta elämästä ovat ilmiselviä, joten välillä tuntui kuin olisin lukenut tämän jo aiemmin. Kulttuuriteko joka tapaukessa tuoda Viimeinen valssi ihmisten saataville.

Helmet-lukuhaaste: 11 (Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa), 15 (Kirjassa käsitellään jotain tabua), 37 (Pienkustantamon julkaisu), 41 (Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää)

Johanna Venho: Ensimmäinen nainen
Kaunis ja ajatuksia herättävä kirja julkisesta hahmosta, joka oli kuitenkin monin tavoin äärimmäisen yksityinen. Sylvin julkisuuskuvan mukaisesti Venhon kieli ja kerronta on vähäeleistä, mutta pinnan alla kuohuu koko ajan. Kuuntelin tämän äänikirjana, mutta vielä enemmän tarina olisi päässyt oikeuksiinsa paperilta luettuna: tarinaan olisi päässyt syvemmälle ja pieniä, kuin sivuhuomautuksena mainittuja mullistuksia olisi jäänyt pohtimaan pidemmäksi aikaa.

Helmet-lukuhaaste: 1 (Kirjan kannessa on ihmiskasvot), 5 (Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi), 11 (Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa), 15 (Kirjassa käsitellään jotain tabua), 25 (Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin), 26 (Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan), 49 (Vuonna 2019 julkaistu kirja)

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia

Suhtauduin Statovcin esikoiseen ennakkoluuloisesti, koska se on saanut melkeinpä kaikki tuttuni ihan sekaisin ja jotenkin kansi ärsytti. Mutta ei käy kiistäminen, oli nimittäin todella hyvä kirja. Se ahdisti, itketti, nauratti, turhautti ja pakahdutti, minkä lisäksi nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä herätti myös huomattavan määrän huolta ja suuttumusta. Kissani Jugoslavia pakenee genremäärittelyä, sillä vaikka kirjassa on vahva (paremman sanan puutteessa) maaginen elementti, ei tarvitse kovin syvälle tonkia, että pääsee symboliikan ohi tarinan ytimeen. Kaunis suomen kieli ja ihon alle luikerteleva tarina tekivät tästä yhden viime vuoden parhaista lukukokemuksista.

Helmet-lukuhaaste: 5 (Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi), 15 (Kirjassa käsitellään jotain tabua), 16 (Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla), 23 (Kirjan nimessä on jokin maa), 25 (Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin), 28 (Kirjan kannessa on kuu), 39 (Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja), 50 (Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja)

Sofia Lundberg: Toinen puoli sydäntä

Tässä on paljon samaa kuin Lundbergin Punaisessa osoitekirjassa. Tarina etenee sujuvasti ja sitä rakennetaan silmien eteen pala palalta, periaatteessa asetelma ja juonenkäänteet kiinnostavat. Silti tämä ei jotenkin nyt minulle toiminut. Päähenkilö kävi hermoon monta kertaa ja käytännössä kaikki hahmot tuntuivat karikatyyreiltä. Suuren mullistuksen jälkimainingit selvitettiin lopulta liian helposti ja vuosikausia rakennetun valheiden verkon purkamisen vauhti ei vakuuttanut. Ei tämä silti läpeensä huono ollut, ehkä se osui eteeni vain väärään aikaan.

Helmet-lukuhaaste: 2 (Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä), 14 (Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi), 15 (Kirjassa käsitellään jotain tabua), 18 (Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja), 36 (Kirjassa ollaan yksin), 50 (Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja)

Toiveet ilmoille

No niin.

Kuntosalijäsenyys on hankittu takaisin, Helmet-lukuhaaste korkattu, vegaanihaasteesta sittenkin innostuttu, töissä kehityskeskustelu käyty, perheen vuoden ensimmäinen flunssa napattu ja jatkuva väsymyksestä johtuva herkkuhimo toistaiseksi jätetty taakse, enkä ole itkenyt väsymystäkään uuden vuoden aaton jälkeen. Niin kliseistä kuin se kaikki onkin, on kai  pääteltävä, että 2020 on käynnissä jo hyvää vauhtia.

Jäi tänä vuonna viralliset lupaukset tekemättä ja toiveet taas kirjaamatta. Mutta jotain silläkin saralla olen pohdiskellut.

Päätin mahdollisuuksien ja jaksamisen mukaan kävellä työmatkan edes kerran viikossa. Muutenkin haluaisin parantaa fyysistä kuntoa ja pysäyttää imetyksen loppumista seuranneen paisumisilmiön jo alkuunsa. Goodreadsiin laitoin optimistiseksi tavoitteeksi 60 kirjaa, minkä lähelle olisi ihana päästä. Lukemisen vastapainoksi haluaisin edelleen kirjoittaa enemmän, aamusivuja, blogia tai kirjeitä. Ja kotona haluaisin jonkinlaisen konkreettisen yläkerran remonttisuunnitelman aikaiseksi. Laatuaikaa perheen ja ystävien kanssa sekä itselle laitan myös toivomuslistalle, niin kotona kuin kodin ulkopuolella.

Jos jostain olisi lisäksi saatavilla konkreettisia valmiuksia ilmastoahdistuksen käsittelemiseen, otan ne kiitollisena vastaan.

Auf Wiedersehen, Pet!

Tapanani on ollut kirjoittaa aina näin vuoden viimeisenä päivänä muistelua kuluneesta vuodesta. Tänään on erityisesti somen puolella näkynyt myös reilusti kertausta kuluneesta vuosikymmenestä.

Vaikka mennyt kymmenen vuotta on muovannut minua enemmän kuin uskallan edes ajatella, en jotenkin jaksa. Koko päivän on vallinnut tosi melankolinen olo ja tuntuu puristavalta muistella menneitä tai miettiä tulevaa.

Vuosi 2019 sisälsi paljon hienoja hetkiä ja monella tapaa tuntuu, että olen lopultakin juuri siellä missä pitääkin. Toisaalta vuotta on värittänyt enimmäkseen huoli, murhe ja menetykset, joiden takia en jää tätä vuotta kaipaamaan.

Vuoden alussa toivoin proosallisempia kuin aikoihin:

Vuonna 2019 haluan: 

... käyttää ruuanlaitossa vähemmän ja harkitummin eläinkunnan tuotteita, etenkin maitotuotteita.
... olla ahdistumatta liikaa töihinpaluusta syksyllä.
... olla paremmin perillä ystävieni kuulumisista ja voinnista.
... käydä salilla tai jumpassa edes kerran viikossa.
... lukea taas enemmän kirjoja.
... säilyttää edes hieman siitä leppoisasta lungi-Hannasta, joka minusta on viimeisten kuukausien aikana kuoriutunut. 

Lisäksi toivon edelleen terveyttä itselle ja perheelle, ja itselleni etenkin sitä, että työelämässä edessä oleva hyppy tuntemattomaan osoittautuu oikeaksi valinnaksi. Jää nähtäväksi.

Kipuilen edelleen eläinperäisten elintarvikkeiden kanssa. Harkitsin kovasti vegaanihaastetta tammikuulle, mutta yritän sen sijaan panostaa koko perheen pysyvämpiin valintoihin, omasta ruuastani kun reilusti yli puolet on jo nyt vegaanista. En tiedä ystävieni kuulumisista juuri mitään, koska olen ollut liian väsynyt tapaamaan ketään. Salijäsenyyden katkaisin keväällä ja olen ihan rapakunnossa. Itse olen ollut terveenä, perhe ei.

Toisaalta olen lukenut taas reilut 50 kirjaa vuoden aikana ja jopa nauttinut puuhasta. Lungi-Hanna ei ole kokonaan hävinnyt, vaikka välillä lähteekin lomalle. Ja mikä tärkeintä, alkupaniikin jälkeen toistaiseksi näyttää siltä, että hyppy tuntemattomaan kannatti eli töiden puolesta voin paremmin kuin vuosikausiin.

Isoja asioita, arkista menoa. Puolet ja puolet. Sitähän se elämä kai on.

Käytiin aamulla koko perheen voimin Tokmannilla ja Hoplopissa, minkä jälkeen totesin, että tässä väsymystilassa siinä on tarpeeksi raikulimenoa tämän vuosikymmenen tarpeisiin. Kotona saunan jälkeen avattiin toissakesänä lahjaksi saatu pikkuskumppa eli täällä istun taas hiljaisessa kodissa sohvalla ja valvon lapsen unta hiljalleen kuohuviiniä siemaillen. Saatanpa vielä syödä vähän joululta jääneitä juustoja ja keksejä, jos oikein villiinnyn.

Mutta onhan tässä iltaa vielä jäljellä hätyyttää melankolian riemuja. Tervetuloa, uusi kultainen 20-luku. Saatan juonia pääsi menoksi jo kaikenlaista.

Marraskuun kirjat

Marraskuu oli lukuhaasteen valossa täsmäiskujen kuukausi.

Kati Kovács: Kamileen labyrintti

Kuuron Kamileen lisäksi Kovácsin sarjakuva kertoo sangen erikoisen tarinan isoisästä, kadotetusta rakkaudesta, poikamies Rubenista, suolinnuista ja hitusen irstaista leivoksista. En vieläkään ole ihan varma, mitä tuli luettua, mutta ilahduin, hämmennyin ja viihdyin. Ja mietin taas kerran, että sarjakuviin pitäisi tarttua useammin.

Kamileen labyrintti sopii Helmet-lukuhaasteessa kohtiin 1 (Kirjan kannessa on ihmiskasvot), 3 (Kirja sellaisesta kirjallisuudenlajista, jota et yleensä lue), 16 (Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla), 25 (Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin), 35 (Kirjassa on yritys tai yrittäjä), 47 (Kirjassa on alle 100 sivua) ja 48 (Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä).

Laura Ertimo & Mari Ahokoivu: Ihme ilmat! Miksi ilmasto muuttuu

Älyttömän hieno ja tiivis tietopaketti ilmastonmuutoksesta. En tiedä, miten kirja toimii lapsilukijoille, joille se on ensisijaisesti suunnaattu, mutta tällainen vähän uuvahtanut aikuinen sai kirjasta kyllä paljon irti. Faktat on selitetty selkeästi auki, lähteisiin viitataan selkeästi, ulkoasu on ihana ja lukemisen jälkeen olo on ennemmin uhmakas kuin lannistunut. Suosittelen!

Helmet-lukuhaaste: 3 (Kirja sellaisesta kirjallisuudenlajista, jota et yleensä lue), 13 (Kotimainen lasten- tai nuortenkirja), 22 (Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja), 47 (Kirjassa on alle 100 sivua) ja 49 (Vuonna 2019 julkaistu kirja)

Monika Fagerholm: Kuka tappoi bambin?

Oma osuuteni Finlandia-raatiin herätti ristiriitaisia tunteita. Toisaalta pidän valtavasti Fagerholmin pirstaloituneesta tekstistä, jossa tarinaa ja tapahtumia rakennetaan hiljalleen, yksi palanen sieltä, toinen täältä. Toisaalta useamman kertojan, limittyvien tarinoiden ja palastellun kielen keskeltä fokuksen löytäminen oli hankalaa. Kertooko Kuka tappoi bambin? ensisijaisesti yhteisöstä, ystävyydestä, huonoista valinnoista, yksilön voimattomuudesta vai hajonneesta ihmismielestä, siitä en ole ihan varma. Kaiken takana lymyää teinipoikien tekemä joukkoraiskaus, mutta sitä ei kannata pelästyä. Raskaasta aiheestaan huolimatta tämä ei ole kohtuuttoman raskas lukukokemus. Pureskeltavaa se tarjoaa varmasti.

Helmet-lukuhaaste: 5 (Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi), 11 (Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa), 15 (Kirjassa käsitellään jotain tabua), 40 (Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia), 49 (Vuonna 2019 julkaistu kirja)

A.S. Byatt: Ragnarök: Jumalten tuho

Byatt kirjoittaa kauniisti ja norjalainen mytologia kiinnostaa. Silti tämä takkusi pahasti. Jos Ragnarök ei tahdo lähteä käyntiin, suosittelen poikkeuksellisesti lukemaan epilogin ennen varsinaista romaania, itselleni aukeni luettu ihan uudella tavalla vasta sen jälkeen. Varmaan monelle tämä on tarpeeton vinkki, mutta omat aivot olivat marraskuussa niin tukossa, että rivien väliin oli vaikea solahtaa. Harmittaa. Luen Ragnarökin joskus uudestaan, skarpimpana ja rauhassa makustellen.

Helmet-lukuhaaste: 3 (Kirja sellaisesta kirjallisuudenlajista, jota et yleensä lue), 27 (Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja)

Johanna Sinisalo: Kätketyt

Sinisalon omana niteenään julkaistu novelli oli varsin passeli välipalakirjanen tuulettamaan aivoja: harmiton, viihdyttävä ja riittävän vetävä. Geokätköily ei enää ole uusinta uutta, mutta ainakin minulle sen verran eksoottinen laji, että toimi jännärin premissinä edelleen riittävän hyvin. Toki alusta asti lukijalle on selvää, minne uusi harrastus päähenkilön vie, mutta se ei ratkaisevasti vähentänyt lopun inhotuksen väristyksiä.

Helmet-lukuhaaste: 37 (Pienkustantamon julkaisu), 47 (Kirjassa on alle 100 sivua)