oi mikä ihana aamu

Ihana aamuni starttasi vaihteeksi raha-angstilla. Tiesin, että joudun maksamaan tänään isoja laskuja, joten yritin mahdollisuuksieni mukaan tehdä tilanteesta mahdollisimman kivuttoman. Laitoin päälle kivat vaatteet, Hehkumon soimaan ja söin laskutapahtuman alle herkkuaamupalaa.

Varotoimista huolimatta tuntui aika pahalta, kun 216 euroa lainarahaa sujahti tililtäni oikeille omistajilleen. Tiedostan, että olen nyt maksanut syksyn tanssitunnit ja ensimmäisen erän informaatiotutkimuksen opinnoistani (ja viime viikolla myös vuosijuhlan), mutta vähän meinaan taas kadota epätoivon syövereihin.

Siitä mustasta aukosta ei nimittäin ihan hevillä (tai kepeällä popilla, prrr-kish) takaisin kammeta, joten koitan tässä keskittyä muutamaan muistamisen arvoiseen faktaan:

- olen ennenkin selvinnyt mahdottomilta tuntuvista maksuista

- myös näistä visalaskuista

- luottorajani on vain tuhat euroa, joten ihan järjettömiä pankrotteja en sillä kykene aiheuttamaan

- olen ennenkin hallinnut itseni ruokkimisen minimirahalla

- elämässäni on tarpeeksi ihmisiä, jotka eivät anna minun kuolla nälkään

Toisaalta vaakakupissa toisella puolella painaa myös turhautuminen virastoihin. Tutkiskelin asiaa yksi ilta ja huomasin, että toimeentulotukea maksetaan nihkeästi avoimen opiskelijoille. Työmarkkinatukeakin varten piti laatia yksityiskohtainen selitys siitä, kuinka 25 opintopisteen opiskelu 15 kuukauden ajanjaksolla (keskimäärin 0,68op/kk) ei vastaa täysipäiväistä opiskelua (minimi 5op/kk). Sen tein mukisematta, mutta jos täydentävät tuet katkaistaan, niin halleluja. Kyllähän sitä motivoitunut opiskelija elää ihan hyvällä tahdollakin. Ystävällisin terveisin nimimerkki "työmarkkinatukeni on täsmälleen vuokrani suuruinen".

Myönnettäköön, että raha-ahdistus ei olisi ihan niin suuri, ellen olisi taas alkanut tylsistymään kotona. Tähän mennessä aika on kulunut ihan hyvin, mutta nyt kun olen siivonnut, leiponut ja hillonnut kuin pieni eläin jo jonkin aikaa, tarvitsisi taas päiviin muutakin sisältöä. Ihan siksikin, että saisin sen rytmin varjolla hoidettua myös muut lupaamani asiat.

Varmaan kaikki byrokratian ja lomakehelvetin keskelle joutuneet joutuvat tämän jossain vaiheessa toteamaan. Hyvinvointivaltiomme logiikka on merkillinen.

Jos makaa kotona ja turruttaa päätään telkkarilla tai valitsemallaan päihteellä, täydet tuet tulevat, kunhan vaan muistaa täyttää lappusia aina toisinaan. Vaan auta armias, jos aktiivinen ihminen yrittää pitää itseään järjissään hankkimalla harjoittelupaikan ja pysyä siellä yli kolmen kuukauden minijakson tai peräti opiskelemalla sivutoimisesti täydentävän pätevyyden mielekkääseen ammattiin. Johan ropisee sanktiota. 

Ja toki on oma vikani että haluan harrastaa lukemisen ohella luksusharrastuksia kuten ruuanlaittoa, siinä kun menee muitakin raaka-aineita kuin pottua ja makaronia joskus, ja kansalaisopiston maksullisia tanssitunteja. Enkä edes aloita esimerkiksi julkisen liikenteen maksuista työttömän näkökulmasta tai muista vastaavista vääryyksistä, ne jääköön seuraaviin räyhähetkiin.

Tietysti voisin ottaa Hesarin keskustelupalstan muinaisesta neuvosta vaarin eli lopettaa kaiken turhan valittamisen ja hankkia työpaikan. Kappas kun ei olekaan aiemmin juolahtanut mieleeni.