paska

Ainejärjestön tutustumisilta on tänään ja minä jäin kotiin. Jäin toki kotiin viime vuonnakin, koska olin kipeänä, mutta silti on outo olo. Tiedän kuitenkin, että vaikka olisinkin pyllyyntynyt Palaveriin, siellä olisi ihan yhtä lailla outo ja tyhmä olo. Parempi näin.

Sijaistekemisenä leivoin perunarieskoja, kaurasämpylöitä ja Empun ohjeella timjamileipätikkuja (suosittelen, ohjeen saa minulta tarvittaessa). Om nom nom. Tuhottiin Nooran kanssa leipomuksiani kiitettävällä tahdilla parisen tuntia ja nyt olen pallo. Loppuillaksi voisin tarttua vaikka Dahlin Nilviöihin, en ole lukenut sitä kirjaa oikeasti varmaan yli viiteentoista vuoteen.

Nilviöt valitsin tietoisesti hömpäksi väliin. Samu tunki minulle käteen alkuvuodesta Irvine Welshin Mestarikokkien sänkykamarisalaisuudet. Olin kirjasuosituksesta vähän ihmeissäni, mutta sain sen kuitenkin luettua. Trainspottingin luin parikymppisenä, mutta muuten ikäisilleni tyypillinen Welsh-buumi ohitti minut käytännössä kokonaan. Mestarikokkeja lukiessani innostuin tietysti hyvin kirjoitetusta tekstistä (olenhan minä) ja hapatin kaikki kumoon innostuksissani.

"Kävin läpi Welsh-kauden joskus, älä missään nimessä lue Paskaa," kommentoi Katja hapatukseeni.

"Luin noita joskus, Paska kannattaa ehdottomasti lukea," kuului Markon vastine.

Vastaavanlainen kahtiajako ilmaantui oikeastaan kaikilta tahoilta.

Eli nyt puolisen vuotta asiaa kypsyteltyäni päätin tarttua toimeen ja lukea Paskan ihan itse ja päättää kantani. Viimeisen viikon olen siis tahkonnut kyseistä opusta ja luin sen loppuun tänään aamulla. En nyt tiedä, olenko helpottunut vai pettynyt. En nyt väitä, että se olisi missään nimessä sama kirja kuin Mestarikokit, mutta yhtäläisyyksiä löytyy rutkasti.

Yhteiskunnan moraalinen rappio henkilökohtaisesta näkökulmasta. Vastuullisessa työssä verrattain korkealla pallilla istuva mieshenkilö, joka on sovinisti/misogynisti/egoisti/rasisti. Mukana kompulsiivinen, ylikorostonut ja turmeltunut seksuaalisuus, päihteiden hanskasta karannut sekakäyttö (myös työaikana), yltiöroisi kielenkäyttö, inhorealismi ja yleinen irstailu. Naisen lähtö ja sen seuraukset. Seksuaalinen hyväksikäyttö, ihmisten tuhoaminen omaksi huviksi ja työkavereiden asemalla pelaaminen. Hämmentynyt identiteetti, solmussa olevat perhesuhteet, olematon isäsuhde ja sen tuomat ongelmat.  Kaksoishahmon muunnelma. Tavallaan yliluonnollinen tekijä. Onneton loppu.

Lähinnä pointtina se, että koska selvisin ihan hyvin Mestarikokkien sänkykamarisalaisuuksista, Paskakin oli tavallaan helppo lukea. Loppupeleissä kaikki inhottavuus on kuitenkin rakennettu taidokkaasti kirjoitettuun tekstiin, olkoonkin enimmäkseen sellaista kieltä, että kainostelija jättää tässä nyt kuvailematta. Vaikka tämä olikin pelättyä pienempi pala purtavaksi, kirja aiheutti taas vähän samanlaisen olon kuin Anthony Bourdainin elämäkerta viime vuonna. Eli nyt haluan lukea jotain, missä kukaan ei kiroile, edes haaveile seksistä tai käytä minkäänlaisia päihteitä. Viimeksi valitsin Kotiopettajattaren romaanin, nyt olkoon siis Nilviöiden aika. Onneksi olin kaukaa viisas.

Ansaitun nilviöhömpän jälkeen ajattelin menettää yhden parhaista mä en oo koskaan -valteistani ja lukea ensimmäisen Pratchettini. Jännät paikat.

// edit: On jotenkin hupaisiaa katsahtaa tuohon oikealla olevaan palkkiin ja nähdä seuraava:
Blogiarkisto 

 ▼ 2010 (7)
  ▼ syyskuu (1)
       paska