Rönötin eilen illalla Katjan lattialla ja selailin puolihuolimattomasti Soundia. Silmiin tarttuu otsikko "Lemonatorin paluu."
Hanna: MITÄÄÄÄH?!??!
Katja: NIIN!
Lopetin uutisten seuraamisen reilu vuosi sitten, kun mitään paluuilmoituksia ei kuulunut ja aloin lannistua. Nyt se uusi levy on sitten tehty. Se on Spotifyssa. Sanat eivät riitä kuvaamaan riemuani. Tällä mennään syksyn kaamoksen yli, tiedän sen jo nyt. Taattua Lemonatoria, mutta rauhassa kypsyteltyä. Ja sietää ollakin, olen odottanut tätä neljä vuotta.
Hyvän sunnuntain ainesosat: aamu-unet, ulkona syöminen (etenkin tarjottu ruoka), röllöttely ja Monty Pythonin katsominen, havahtuminen siihen että kello on jo kuusi illalla ja jotain mielekästä pitäisi tehdä, jonka seurauksena tehokasta mutta kivaa kotona puuhastelua kolme tuntia.
En koe siis hukanneeni ihan koko päivää, sillä viimeinen kohta sisälsi pyykkäystä, kylppärin siivousta, imurointia, viimeisen omppuhilloerän keittämistä ja hiusten värjäämistä. 60-lukuhenkisen suomalaisen powerpopin säestämänä totta kai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti