Ihanat ihmiset lahjoittivat minulle syntymäpäivälahjaksi yhteensä kaksi kymmenen euron lahjakorttia Tapioon. Mutta mitä! Mr Nobody ei ole muka tulossa tänne ollenkaan? Itkupotkuraivari. Onneksi tulevissa ensi-illoissa näkyy edes jotain muuta mielenkiintoista. Mutta silti. Uusi Jared Leto kankaalle tai en ala.
Asiaan ratkaisua pohtiessa pitää keskittyä muihin kivoihin asioihin, kuten siihen että Pariisin kevään keikka oli eilen. Sain synttärilahjaksi myös sisäänpääsyn sinne, josta olen edelleen kovin kiitollinen, lippujen hinnat kun olivat jälleen vaatimattomassa 15 eurossa (+ narikka).
Asiaan ratkaisua pohtiessa pitää keskittyä muihin kivoihin asioihin, kuten siihen että Pariisin kevään keikka oli eilen. Sain synttärilahjaksi myös sisäänpääsyn sinne, josta olen edelleen kovin kiitollinen, lippujen hinnat kun olivat jälleen vaatimattomassa 15 eurossa (+ narikka).
Nurisen ensin nuristavat pois alta:
Aaaargh! Night ei nyt itsessäänkään ei nyt itsessäänkään minua tunnetusti miellytä, mutta lisäksi se on ihan hirveä keikkapaikka. Matala "lava" (tokihan eteen sattui myös pitkiä miehiä), seinistä/tolpista kumpuilevat äänet ja hulvaton volyymi tekivät keikasta jälleen melkoisen haasteen sekä yleisölle, artistille että miksaajalle. Eli olosuhteet nähden hyvä keikka, mutta kuten Jaakon kanssa pohdittiin, ensi kerralla mieluiten paikassa, joka olisi esim. lähtökohtaisesti kelvollinen liveareena.
Se siitä nurinasta. Sitten:
Voiii eiiii! En aio kuulisti vanhustella vaan olla ihan häpeilemättömän innoissani siitä, että joku kaunis ja sympaattisen näköinen mies kirjoittaa tuollaisia lauluja ilokseni. Pentti Holapan ja Imatrankosken peräkkäin soittamisen nerokkuuden setissä ylittää ehkä vain Tuu rokkaa mun tanssilattiiaa viimeisenä encorebiisinä. Siinä vaiheessa ei tilanpuute tai pitkät miehet enää paljon estäneet, kun tosiaan annettiin mennä ja feidattiin rypyt otsassa pomppelehtiessamme ympäriinsä kuin viimeistä päivää.
Voiii eiiii! En aio kuulisti vanhustella vaan olla ihan häpeilemättömän innoissani siitä, että joku kaunis ja sympaattisen näköinen mies kirjoittaa tuollaisia lauluja ilokseni. Pentti Holapan ja Imatrankosken peräkkäin soittamisen nerokkuuden setissä ylittää ehkä vain Tuu rokkaa mun tanssilattiiaa viimeisenä encorebiisinä. Siinä vaiheessa ei tilanpuute tai pitkät miehet enää paljon estäneet, kun tosiaan annettiin mennä ja feidattiin rypyt otsassa pomppelehtiessamme ympäriinsä kuin viimeistä päivää.
Jossain siellä Imatrankosken tietämillä ehdin taas yltiömäisen liikuttuneisuuden partaalla pohdiskella, miten saisin välitettyä tiedon artistille, että kappale menee jonnekin luihin ja ytimiin ja puhuttelee sielua ja kaikenmoista muuta sentimentaalista horinaa. Nyt kun olen taas laskeutunut normiolotilaan olen vain ihan tyytyväinen, että tiedostan tämän asian itse. Se riittää. Ehkä voisin kuitenkin investoida synttärirahaa siihen, että viimeinkin kävisin noutamassa tuon fyysisen levyn kotiin.
Koska Youtubesta ei löydy hyvää versiota Imatrankoskesta, pitää mennä Invisible Manilla. Toimii.
Keikan jälkeen tulin kotiin keittämään pastaa ja innostuin kaivamaan videolaatikosta vanhan Lost in Music -taltioinnin vuodelta 2007, teki mieli kuulla liveveto Deikkarien Absolutesta. Nauhaa kelaillessani yhtäkkiä tajusin, että ruudulla on taas Arto Tuunela. Näemmä Major Label oli samoissa iltamissa. En muistanut, itsehän jouduin poistumaan sieltä heti Day Elevenin jälkeen. Ihan hyvä niin, koska siellä oli myös Giant Leap - vaikka olikin ihan virkistävää nähdä videolla Sebastian Rejman ajalta ennen kuin siitä tuli imagollisesti syvällinen nuorimies, jota hieman surettaa.
Muutenkin varsin hyvä ilta. Kutsuin ihmisiä syömään hergguja. Pistettiin uusi blenderi koetukselle ja tehtiin nachoille guacamolea (lääh miten hyvää, korvasin jauheen tuoreella chilillä) ja pestoa (josta tehtiin uunissa pestolohta ihan päiväruuaksi ennen vieraiden tuloa). Ja sitten Annikan reseptistä tuunattuja saksanpähkinäbrownieja, inkiväärijuomaa ja inan tulisia maustepopcorneja (en laittanut chiliä, mutta savupaprikaa kyllä). Pinjansiemenet maksavat maailman, joten pestolohi nosti päivän ruokien hintatasoa reippaasti - reilun kokoinen kalapala, basilika ja siemenet maksoivat yhteensä reilu 8 euroa. Muuten selvittiin ihan minibudjetilla. Oivallista, rakas Watson.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti