juhlaa!

Lumi, tule jo!

Syksy on ollut tosi lyhyt, joten en vielä oikeastaan kaipaa talvea. Mutta nämä aamut ovat murhaa. On niin pimeää, etten jaksa tehdä aamuisin mitään. Haluaisin tehdä päivän opiskelu-urakat alta pois aamupäivisin, jotta iltapäivän voisi hyvällä omallatunnolla vaikka lukea tai ulkoilla tai mitä ikinä, mutta silmäni eivät kykene tarkentamaan tarpeeksi ja päähän sattuu ja on muutenkin tiedonhaun menetelmistä harvinaisen epäinspiroitunut olo.

Ellei tämä ole vieläkin sitten kaikuja vuosijuhlasta. Nyt on kyllä viimeinkin hyvästelty nuoruuden päivät, en kykene enää valvomaan. Selvisin jatkojen jälkeen nukkumaan puoli kuuden aikaan ja suuntasin  pakotettuna sillikselle ja aamusaunaan jo yhdentoista jälkeen. Unet jäi vähälle, mutta onneksi oli Marko patistamassa liikkeelle. Silli-suolakurkku-paprikaleivät, mehu, jääkaappikylmät karkit ja sauna nimittäin takasivat sen, ettei ollut ihan maailmanlopun olo, vaikka loppupäivä menikin hyvin tehokkaasti peiton alla. Vedin myös  seuraavana yönä melkein 12 tunnin yöunet, mutta silti maanantai meni ihan sumussa - jopa niin sumussa, että ostin vahingossa 400g Ingmanin rasvatonta raejuustoa tavallisen sijaan (virhe jota en tee enää ikinä). Nyt siitä kumi-ihmeestä kärsitään sitten koko viikko.

Jälkikäteen seuranneista väsymystilasta ja niska-hartiajumista huolimatta hienot kekkerit.

Jäykistelyä ennen kuin poseeraamiseen tottui. Pihistin kuvan Maijalta.

"Look how pretty everyone looks! Even the girls!" totesi Kentsu saapuessaan.
Ei ollutkaan Sannan kanssa sama mekko, kelpaa siis naureskella. Piian kuva.

Aina pitää olla ainakin yksi näitä. Huomaa Virpin rouheat
korut (myös minulla).

Alan hiljalleen tykätä Piian tyylistä kuvata vähän eri kulmasta
kuin se tyyppi, jolle ihmiset poseeraa. Parhauskuva.

Ruoka oli hyvää (salaatit! pähkinät!) ja ihmiset hyvällä tuulella. Käytännössä kaikki näyttivät ihan älyttömän hyviltä ja hienointa olikin ehkä juuri se, että kerrankin oltiin panostettu ulkonäköön omana itsenä, ei siis naamiaisasuun. Alkukankeuden jälkeen juttu lensi ja ohjelmakin toimi. Ja jatkoilla kollektiivinen rakkauden tunne valtasi ihmiset aiheuttaen vauhtia ja hämmentäviä tilanteita. Jos minua ei talutettu kädestä pitäen kotiin, olisin varmaan jäänyt viettämään aikaa Janin iPodin kanssa tanssilattialle aamuun asti. En silti sano, että lisää näitä, koska tämä oikeasti vei kaikki mehut. Mutta hienoa oli kuitenkin.

Sen kyllä sanon, että useamminkin voisi viettää pynttäys/hemmottelupäivää. Oli ihan mahtavaa varata tunteja siihen, että käy rauhassa suihkussa, hoitaa ihoa, lakkaa kynnet, makoilee piikkimatolla, kihartaa tukkaa ja meikkaa huolella. Sisäinen tyttöni alkaa oikeasti päästä valloilleen ja se onkin oikeastaan ihan ok. Tämän valaistumisen kunniaksi aion osallistua chick lit -lukupiiriin ensi kuussa. Tykkään muutenkin lainata aina "oikeiden" kirjojen lisäksi kevyttä hömppää, miksi en siis tekisi niin seurassa (ja vielä vähän tieteen nimissä - täällä suluissa puhuu vielä vanha, epävalaistunut minä).

Uusi VHB-single tuli kuunteluun internetin ihmemaahan eilen. Osittain tykkään, osittain olen varautunut ja ihan vähän pettynytkin. Vanhalle tuotannolle uskollinen, mutta onko jopa liiaksi. Äärimmäisen hieno, munakas basso. Mutta voisiko noita Mikon lauluosuuksia laskea edes vähän edes joskus? Toisaalta muistelin eilen sitä hetkea, kun kuulin Kiss a Wishin ensimmästä kertaa ja ajauduin pienimuotoiseen mutta kovaääniseen kriisiin siitä, etten oikein tykkää Mikon äänestä. Kuurouduin asiaan silloinkin, ehkä siis nytkin.