Maailman paras juttu tällä hetkellä on Robbie Williamsin uutukainen kokoelmalevy.
En oikeasti ymmärrä, miten olin taas kyseisen artistin painanut jonnekin mielen taka-alalle, mutta onneksi tämä (suht osuvasti nimetty) levy on ollut tehomainonnassa viimeisen viikon. 38 raitaa silkkaa onnea. Eniten edelleen uppoaa Sing When You're Winning -ajan Robbie, koska silloin mies oli mielestäni laulajana parhaimmillaan. Toisaalta olen huomannut lämmenneeni täysin myös Escapologyn jälkeiselle tuotannolle (muullekin kuin Tripping ja Advertising Space) - eilen jo jammailin Rudeboxiakin ja etenkin sen levyn muita ralleja ihan innoissani. Robbie on ihana. I-ha-na.
Niin että nyt hyvän melodisen popmusiikin ystävät levykauppaan tai Spotifyn syövereihin.
Toinen parhaus on Jani, joka piipahti tänään ovellani hakemassa vara-avaimensa ja tuomassa samalla ne kolme Beatles-levyä, jotka lupasin ostaa pois joskus loppukesästä. Ja hupsista, laukusta ilmaantui myös kaksi bonuslevyä ihan ilmaiseksi, Janilla kun ei ole kuulemma niille enää tarvetta. Olen nyt siis Leonard Cohenin The Futuren ja Prodigyn singlekokoelman onnellinen omistaja. Arjen ystävälliset teot kunniaan.
Huomenna vuosijuhlat. Jännittää vähän valmistautumiset ja hiusten kihartumisen onnistumiset ja jutut. Koitan kuitenkin olla panikoimatta liiaksi yksityiskohdista. Jätin suurimman osan ylellisyystuotteista kauppaan, mutta investoin kuitenkin uuteen kynsilakkaan ja luomivärisiveltimeen (tuplapäällä). Ehkä silmämeikkini pysyy naamalla ilman pohjustusvoiteitakin. Ja ehkä maailma ei kaadu siihen, että minulla ja Sannalla taitaa olla melkein samanlaiset iltapuvut. Onneksi se on hieno.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti