Heräsimme tänään aamulla kellonsoittoon Futuramaksi, mutta telkkaristapa ei tullutkaan kivoja animaatiosarjoja 90-luvun lopulta vaan Jamie Oliverin ruokasotaa. Ehkä ensimmäistä kertaa aikuisiällä olin autuaan tietämätön kellojen kääntämisestä. Voi sitä unenpöpperöistä hämmennystä ja nolostelua. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Sai rönötellä tunteja peiton alla kahvimukin ja aamiaisjugurtin kanssa telkkaria tuijotellen ja silti kello oli vasta alkuiltapäivä, kun lopulta sain itseni liikkeelle.
Ja sitten tärkeään tiedotukseen: Sinkkunaiset, huomio! Suippokorvat ovat ilmeisesti kuuminta hottia. Tämä on empiirisen tutkimuksen tulos.
Pyörähdin eilen kekkereillä ja Palaverissa moisissa koristuksissa (kiitos vielä lainasta, Maija) ja olen saanut viimeksi näin paljon ns. ulkopuolista huomiota kesällä 2005. Silloin pukeuduin Armi Aavikoksi ja käyskentelin Karkkilan yössä vaaleassa kiharaperuukissa, piukassa paidassa ja tolppakoroissa. Suippokorvat ovat vain Armi-asustusta vaivattomammat ja mukavammat. Kyseessä taitaa olla samankaltainen kollektiivinen innostuksen aihe kuin jos mies omistaa kissanpennun. Huomiota heruu. Sitten vaan itse kukin päättämään, miten siihen suhtautuu. Itse päädyin keskustelemaan tuntemattoman herrashenkilön kanssa, kuinka ravitsemusliike on vulkanilaiselle hyvä areena tarkkailla ihmisten kulttuuria vapaassa ympäristössä, oma kansa kun tuppaa olemaan järjestelmällisepää ja jäyhempää. Käy se näinkin.
Hassuja aikoja. Tuntuu kuin en tekisi mitään tai näkisi ketään. Päällimmäisenä on turhautuminen verkko-opintojen "keskusteluihin," työttömyystylsyyteen ja siihen, ettei Vinhan nettisivukoodi taivu tahtooni, vaikka kuinka väännän.
Silti noin puolentoista viikon aikavälillä olen muun muassa ollut Jennan luona kreikkalaishenkisellä illallisella (rima aika korkealla, jos Arvosta mun illallista -teemailta kotiini vielä joskus rantautuu), käynyt tanssaamassa Holikin levyjulkkareissa, nähnyt uutukaisen Facebook-elokuvan, lukenut Westön järkäleromaanin (Älä käy yöhön yksin, lukaiskaa ihmeessä) käynyt teatterissa (Kullervo.Nyt, menkää ihmeessä) ja kaksissa naamiaisissa. Ja viettänyt monta hiljaista koti-iltaa neuloen kuin pieni säärystineläin.
Uusi säästäväinen minä riemuitsee näissä tekemissä etenkin siitä, että ne eivät maksaneet monia rahoja. Jenna tarjosi ruuan, leffassa kävin synttärinä saadulla lahjakortilla. Teatteriin sain taas omaisnäytöksen ilmaislipun ja Katja tarjosi kultturellin punaviinilasin väliajalla. Molempiin naamiaisiin oli eri asut, jotka löytyivät lainaksi ystävien varastoista. Siispä riemu - ainakin aina kun sen muistan. Ehkä se on tuo ulkona vallitaseva tukahduttava harmaus, joka pyyhkii kivat tekemiset, ihmiset ja asiat jonnekin mielen muistamattomiin. Lääkkeeksi kaamosta vastaan määrään värikkäitä irtokarkkeja ja ihania juuresruokia ja Scrabblea ja pussailua ja laadukkaita rakkauselokuvia ja rentouttavia liikuntakokemuksia ja hyvää teetä ja lisää neulomista
Uusi säästäväinen minä riemuitsee näissä tekemissä etenkin siitä, että ne eivät maksaneet monia rahoja. Jenna tarjosi ruuan, leffassa kävin synttärinä saadulla lahjakortilla. Teatteriin sain taas omaisnäytöksen ilmaislipun ja Katja tarjosi kultturellin punaviinilasin väliajalla. Molempiin naamiaisiin oli eri asut, jotka löytyivät lainaksi ystävien varastoista. Siispä riemu - ainakin aina kun sen muistan. Ehkä se on tuo ulkona vallitaseva tukahduttava harmaus, joka pyyhkii kivat tekemiset, ihmiset ja asiat jonnekin mielen muistamattomiin. Lääkkeeksi kaamosta vastaan määrään värikkäitä irtokarkkeja ja ihania juuresruokia ja Scrabblea ja pussailua ja laadukkaita rakkauselokuvia ja rentouttavia liikuntakokemuksia ja hyvää teetä ja lisää neulomista
Anttilassa on taas nerokkaasti rakennettu levyale. Se uusi säästäväinen minä itkee katkeria kyyneleitä. Vanha minä iloitsee kahdeksan euron Robbie-levystä.
Tykkäsin Westön järkäleen alkuosasta, siinä oli valtavasti imua, mutta näkökulman vaihduttua alkoi vähän puuduttaa. Lopussa oli minusta vähän väkinäistä asioiden yhteen sitomista. Oli se silti hieno kirja ja antoi paljon ajateltavaa.
VastaaPoistaJoo, olen samaa mieltä siitä, että itse tarinassa oli enemmän imua siellä alkupuolella. Tykkäsin kuitenkin uuden alun jälkeen ihan valtavasti siitä ajankuvasta, etenkin kun päästiin sinne 80- ja 90-luvuille. Muutenkin tuossa opuksessa oli parasta ehkä juuri se, miten Helsingin kehityskaari (erilaisia valintoja tehneitten ihmisten näkökulmasta) eri vuosikymmenten läpi oli kuvattu.
VastaaPoistaMutta mites se facebook-leffa, kannattaako mennä näkemään?
VastaaPoistaJuu, kannattaa mennä. Oli mullakin vähän epäilyksiä, että miten tuollainen aihe kantaa koko elokuvan ajan, mutta kyllä se Fincher on mies paikallaan. Tosi hienosti tehty, hyvin roolitettu ja ihan mielenkiintoinenkin vielä. Bonuksena ihan pahuksen hyvä soundtrack (herkkäkorvaisille suosittelen kyllä korvatulppia).
VastaaPoista