Lopputyörutistuksen lopputuloksena oli se, että eilen en jaksanut tehdä yhtään mitään. Istuttuani koneella kiukuttelemassa maailmalle riittävän kauan sain sentään kanavoitua energiani erinnäisten viestien kirjoittamiseen ja nyt on ensi viikon reissukuviot selvillä. On hankittu kyytejä, keikkaseuraa ja majapaikka. Aktiivisuuspuuskallani taisin myös juuri säästää noin 30 euroa, mikä on varsin tervetullutta (ja saatan selvitä siis etelän pyrähdyksen matkakuluista noin satasella). Lisäksi ehdin myös ensi viikon tanssitunnille, hoitamaan paperiasiat rauhassa, Helsinkiin todennäköisesti hyvissä ajoin ja Karkkilassa sukuloimaan rauhassa.
Nyt pitää vielä jännittää, milloin kiertävä kuumetauti iskee minuun ja ehtiikö se alta pois ennen perjantaita. Mutta on sitä buranan voimalla keikkaintoiltu ennenkin.
Voi miten tykkäänkään suunnitella asioita ja rakentaa alkuvaikutelmaltaan yhteensopimattomista osasista siistiä palapeliä. Suunnittelu on ihanaa! Viikon paras hetki on (itse asiassa yllättäen) maanantaiaamuna, kun voi suunnitella kauppalistan. Tavoitteena on ruokaa melkein koko viikoksi, mielessä se, että osan viikkoa ruokin kaksi ihmistä, kauppalaskun hinnaksi ei saisi tulla yli 20 euroa. Mukana erilaisia ruokia, eikä saa unohtaa proteiiniasioita. Onneksi suunnittelu ja budjetointi tosiaan on ihanaa, muuten olisin aika pulassa. Nyt olen vain innoissani.
Suurin riemun tunne on, kun kassalla kuuleekin summan olevan vaikka 17,25e - melkein kolme euroa alle tavoitteen! Eihän ne viikon ruokakulut todellisuudessa ikinä kahdessakympissä pysy, mutta viis siitä. Viimeistään torstaina pitää suunnata ostoksille ja silloin yleensä meininki karkaa lapasesta ("ei se haittaa, jos ostan ihan vähän homejuustoa ja eksoottisia hedelmiä, joita en osaa käyttää"). Keräänpä aivopankkiini järkevän ja taloudellisen ihmisen omatuntopisteitä edes puolet ajasta.
Yleensä olen minäkin järkevähkö kaupassakävijä, mutta miullekin iski hulluus tuossa pari viikkoa sitten keskustan K-supermarketin juustohyllyllä. Syytän Voisilmäpeliä-blogia kun se on niin innoissaan juustoista, ja sen blogin lukemisesta syytän Maijaa ja niitä suklaa-pikkuleipiä. Siitä voin syyttää teidän elokuvailtaa ja Samua joka miulle niitä toi, josta taas itseäni kun kutsuin teidät ensin tänne pelaamaan Rappakaljaa josta koko idea lähti. Ei pitäisi ajatella näin pitkälle, oli oma vika kuitenkin. Ja sinne keskustan k-kauppaankin menin vain tarjouspaahtopaistin perässä, säästinpäs taas....
VastaaPoistaAnna R.
Pakko arvostaa päättelyketjua! Mutta Voisilmäpeliä on kyllä pahuus. Siellä visiteeraamisen jälkeen on aina pakottava tarve ostaa kaappi täyteen kurpitsaa, artisokkaa ja ties mitä ostoslistani ylittäviä ihanuuksia. Ja niitä juustoja.
VastaaPoistaOlen harkinnut sellaisia kaupassakäyntiä varten sellaisia hevosten silmälappuja. Pääsisi juustotiskin ja tomaattitorin ohi suih suih vaan. Tosin ongelmia voisi ilmaantua, jos "vahingossa" erehtyykin suuntaamaan katseen vääriin paikkoihin. Jää pian ne oikeat ostokset tekemättä kokonaan.
niinpä, eksyy vielä jonnekin keksihyllyille ja sieltä suoraan karkkien luo, mahdollisesti jäätelöaltaan kautta.
VastaaPoistaAnna