sunnuntaieväitä

Sunnuntai menee aina lahnatessa. Se ei ole levollista lahnaamista, lähinnä turhaa jumittamista. Tänään raahauduimme aurinkoiseen aikaan pakkaskävelylle ja sieltä palatessamme päätin hoitaa tämän sunnuntain kerrankin toisin. Ensi viikolla on kaikenmoista haipakkaa, joten miksei hoitaisi tänään jo vähän pakollisia asioita alta pois. Lukaisin jo tiedonhaun tulosten evaluointiin liittyvät viikkomateriaalit, tehtäviin aion palata huomenna. Työn alla on myös pari Rokkikäännöstä ja kirpparikamojen setvimistä. Ei mitään älyttömiä tavoitteita, on kuitenkin sunnuntai.

Tehoilua ja reippailua ei tietenkään jaksa ilman kunnon eväitä. Eli jos luulit lukevasi kirjoitelmaa tehokkaasta sunnuntaistani, luulit väärin. Tänään puhutaan ruuasta. Taas. Ja koska Katja oli oikeassa siitä, että kuvitetut blogit ovat mukavampia lukea, päätin unohtaa laiskuuteni ja lisätä vähän kuvia tekstiä siivittämään.

(Puolen päivän jälkeen syödyksi) aamiaiseksi paistoin banaanilettusia, hyvin myöhäiselle lounaalle tein vihdoinkin sitä haaveilemaani keittoa, jota Toivo Sukari kuulemma luuli telkkarissa maa-arkisoppakeitoksi. Soveltelin vähän Voisilmäpeliä-blogin ohjetta ja varsin hyvää tuli, jos ei nyt ihan Teatteriravintolan keittoa kuitenkaan. Talviseen päivään kuitenkin ihan mahtava lounas, jota voi höystää makunsa mukaan lisukkeilla.

Taustalla häämöttää kaunis
kirpparille menevä Ikea-kassi.

Olen yleensä reseptien orja ja poikkean niistä ensimmäisellä kokkauskerralla vain, jos on ihan pakko. Kaapin valikoimilla kuitenkin mentiin, joten pieniä myönnytyksiä oli pakko tehdä. Laitoin viinin/appelsiinimehun tilalla tuorepuristettua appelsiinimehua. Kuohukerman tilalla meni ihan tavallista ruokakermaa, joka tietysti vei vähän luksuksen tuntua keitosta, mutta ajoi kyllä asiansa. Suolaa tuossa keitossa on turha säästellä. Päälle paahdoin kurpistansiemeniä ja täysjyväpaahtoleivästä valkosipulikrutonkeja. Ja sitten reilusti mustapippuria ensin itse keittoon ja vielä koristeeksi päälle, rouh rouh. Annoksen kaverina näkyy edellisessä postauskessa mainittuja sämpylöitä. Kaikesta päätellen annokseni ei sovi hiilarikammoisille, mutta suosittelen kyllä muille kokeilunhaluisille, ainakin S-kaupat myyvät maa-artisokkaa 3,30e/500g ja siitä tekee jo neljä annosta keittoa.

Ehkä joskus opin käyttämään
kamerani asetuksia oikein.

Rokkikäännösten suhteen motivaatio on taas alkuun nollassa, mutta keittiöstä löytyi herkkuteen lisäksi tsemppaajaksi samasta blogista löytyneet puolukkapikkuleivät, joita leivoin perjantai-iltani ratoksi (ja naapurien ratoksi, vaahdotinhan täällä iloisesti voita ja sokeria kello 23). Hyviä ovat ja tekevät puolukalle oikeutta - nämä maistuivat kiitettävästi myös yleensä karvaita marjoja karttavalle miehelle. Itse kirpeiden makujen ystävänä tein myös sitruunakakkua, joka maistui kerrassaan fantastiselta ja ihanan sitruksiselta. Ulkonäkö sen sijaan oli vähemmän fantastinen, koska epätasaisesti paistava uunini jätti kaikista varotoimenpiteistä huolimatta keskelle raa'an kohdan. Tämä oli siis se toinen, onnistuneempi versio. Ensimmäinen velliksi jäänyt "kakku" päätyi suoraan roskiin. Jos kehityskaari jatkuu samanlaisena, ehkä viides sitruunakakkuni jo onnistuukin. Näin puhuu optimisti.

Ensi viikon ruokatavoitteeni on syödä vähän kaappia tyhjäksi. Siivosin nimittäin kuiva-ainekaappiani viikko sitten ja sieltähän löytyi vaikka mitä. Ensimmäisenä voisin ottaa kokeiluun alkusyksystä hankitut soijapohjaiset pyttipannupalat. Vähän meinaa jännittää. Ja tähän liittyen: Learning to Cook.