k-e-r-u-b-i

Ja niin avattiin uusi Kerubi. Perjantaista asti jalat ovat vieneet Ilosaaren kulmille joka päivä, milloin ihmettelemään uusia tiloja, milloin avajaiskekkereihin, milloin vaihtotorille ja milloin lounaalle. Toistaiseksi en ole pettynyt kuin naistenvessoihin (mutta missäs ne toimii?) ja tuopposen hintaan (5 euroa).

Lauantain avajaisilta oli kyllä melkoista juhlaa. Tunnelma oli korkealla, happi vähissä ja ystävän tarjoama piikki auki. Tanssin jalkani irti ja pieniä poikkeuksia lukuunottamatta olin oikeastaan koko ajan fiiliksissä kaikesta. Ja tämä oli siis ennen kuin Sielun Veljien Rokkikiinnitys julkaistiin ja illan viimeinen Elmoro-yhtye paljastuikin Neljäksi Ruusuksi. 

Jotain mystistä salissa tapahtui eikä omalla tai seurueen kollektiivisella riehunnalla ollut enää rajaa. Olisin itsekin normaalisti onnellisin, jos bändi vain soittaisi Haloon ja Pop-uskonnon tyylillä läpi, mutta nyt sekä minä että Neljää Ruusua inhoavat ihmiset ympärilläni tanssimme onnellisina läpi keikan - jopa ne kammottavat Uuden aallon rallit. Tai siis tanssin ne hetket, kun en halaillut ja meuhkannut ihmisiä kumoon fiiliksissäni. Sitä paitsi tuli sieltä sentään muutama biisi Haloolta ja Pop-uskonnoltakin suosikkini eli Idänprinsessa, että nyt taas Neljä Ruusua zenin löydyttyä (kyllä, minulla on sellainen olotila - ja sen vastakohta, joka tulee esiin yleensä huonoissa tilanteissa) voin olla suht tyytyväinen.

Tarjotut oluet ja yltiömäiset onnen kukkulat kyllä kostautuivat seuraavana päivänä. Jo aiemmin jumissa ollut yläselkäni riemastui lauantaista lopullisesti ja lisäksi muistin taas, miksi olenkaan nauttinut vähäalkoholisemmasta linjastani. Aion myös nauttia siitä siis jatkossa ja keskittää Kerubi-budjettini toistaiseksi vaikka keittiön antimiin. Onni nimittäin jatkui vielä eilen lounastoiminnan pyörähdettyä käyntiin. Kasviswokissa oli (paljon!) metsäsieniä, paprika ihanan rapsakkaa ja päällä paistettu halloumisiivu. Superherkkua ja nostaa odotuksia à la carten suhteen entisestään.

Eli vaikuttaisi siltä, että kohta ollaan vararikossa. Jospa siis tänään pysyisin poissa itse rakennuksesta ja kävisin katsomassa vaikka vain Ilosaaren valoshow'n.

Tekee muuten koko ajan mieli soijamaitoa. Vaikuttaako asiaan se, että Pirjo Muranen on jälkiäänittänyt Alpron mainoksensa uudestaan ja olen mainoksen uhri vai koittaako kehoni kenties kertoa minulle? En tiedä, mutta en viitsi tapella vastaan. Eilen tosin sorruin Rainbow'n luomuun soijajuomaan, sillä purkki näytti houkuttavalta ja oli Alpro Soyaa halvempaa. Vaikka halpisversiossa kasvivoima on ihan yhtä lailla luonnonvoimaa, se on näemmä myös vähän pahaa. Pystyn huijaamaan purkin alas mustikoilla ja puurossa, mutta sitten on palattava varmaan taas AS:n valikoimiin. Se on oikeasti herkullista. Pirjo ei valehtele.