pöpö

Valmiin pussipastan haju saa mahan melkein kääntymään ympäri. Mutta ainahan ne vähän pahalle haisee.

Väsymys meinaa lannistaa mukavissa illanistujaisissa. Mutta en ole kyllä nukkunut pariin yöhön kovin hyvin.

Guinnesskakun syöminen on vähintääkin haasteellista. Mutta onhan se aika tuhti pala.

Tai sitten löytäessään itsensä hengailemasta pää vessanpöntössä, voi ymmärtää kyseen olevan mahapöpöstä tai ruokamyrkytyksestä tai vastaavasta. Aika voittajaolo taas. Terveisin nimimerkki "Tunnen kehoni -82".

Kurkistin kaappeihin vatsaystävällisten, nopeasti valmistettavien ja ei turhan raskaiden ruokien toivossa. Puuroja! Ruisleipää! Raakoja juureksia! Eli huonolta näytti. Onneksi arjen enkeli Jani vastasi hätähuutoon ja toimitti kotiini kuppikeittoa, raejuustoa, banaaneja, patonkia ja hullut määrät jaffaa. Nestemuotoinen sokerilitku kunniaan, ilman ei taaskaan olisi selvitty. 

Kipeilyssä on se hyvä puoli, että voi hyvällä omallatunnolla pötköttää, katsoa telkkaria ja nukkua kun nukuttaa. Eihän aikataulut estä minua toimimasta niin normaalistikaan, mutta pieni ääni pään sisällä käskee pysyä tehokkaana. Enkä oikeasti varmaan jaksaisikaan tätä kovin usein, mutta nyt taisi tulla tarpeeseen päivä, jolloin ainoa tavoite on syödä vähän ja jaksaessaan hakea kaupasta jugurttia ja muroja. Toisaalta päivän tavoitteena oli tehdä tiedonhaun harjoitustyöni loppuraportti, mutta ehkä tämän lepäilyn jälkeen hyökkään sen kimppuun vasta huomenna.

Oksentamisen ja yleisen kurjistelun lisäksi kipeilyssä on puolestaan kurjaa se, ettei pysty juomaan kahvia. Päänsäryn vielä kestäisin, mutta muutenkin lapasista karkaileva myötäliikutukseni telkkaria katsoessa on tänään kofeiinivajeessa noussut ihan uusiin ulottuvuuksiin. Ehdin jo alkuillasta kyynelehtiä vuolaasti läpi Notre Damen kellonsoittajan ja nyt pohdin, mikä olisi turvallista iltakatsottavaa, että pystyn vielä liikutuksen jälkeen nukkumaankin kunnolla. Jos en muuta keksi, pitää varmaan viimeinkin nöyrtyä ja katsoa Bond, se ei voi olla turhan liikuttava, eihän?