ravintelionnea

Miksi tulee aina syyllinen olo, kun haluaa turinoida blogiin ruoasta tai mihinkään siihen liittyvästä? Vaihteeksi on ruokaintoilijalla kuitenkin asiaa rakkaimmasta puheenaiheestaan, joten syyllisyydentunto täytynee vain kestää.

Käväisimme eilen Kuukauden ravintelin merkeissä testailemassa Kerubin à la cartea. Ohhoh! Taikinoitu ruukku, jonka sisältä löytyi valkoviinikastikkeessa haudutettuja kasviksia, muikkua ja savulohta vei kyllä sydämeni. Kasvislistaa kolunneilta kuulin kasvisvaihtoehtojenkin lunastavan paikkansa herkkuruokien joukosta (jes, jes, jes!) eikä tainnut kovin monelta poikkipuolisia sanoja muutenkaan tulla. Lisäksi rahamiehen sponsoroima luomuvalkkari sopi ruokavalintaani kuin nakutettu. Vähän antaisin noottia valitsemastani jälkkäristä: köyhät ritarit olivat, kappas vaan, ihan hyviä, mutta eivät yltäneet pääruuan tasolle. Vastaisuudessa olen sitten tässä suhteessa viisaampi.

Tänään illemmalla on testissä kauan K-kauppojen Amerikka-hyllyiltä kuiskutellut mac&cheese. Vaikka tuota karppaajan painajaisannosta onkin rikastettu esim. raudalla, tiamiinilla, riboflaviinilla ja foolihapolla - eläköön tasapainoinen ruokavalio - teki lounaaksi mieli jotain, jossa olisi myös nähtävissä ja maistettavissa eri ravintoaineiden lähteet. Kaapista löytyi pieniä annoksia satunnaisia kasviksia ja perjantain pastaan ostetun katkarapupussin jämät, kananmuna ja vähän raejuustoa. Kävin vähän Voisilmäpeliä-blogissa inspiroitumassa ja lopputulos oli tämä:

Luksuskeräilyeriä

Mikä siinä on, että vaikka rakastan paahtokasviksia, ajattelen aina, että niiden on oltava nimenomaan juureksia? Hyvin toimi lempparini pehmeämmilläkin kasviksilla ja paistoaikakin on lyhempi. Porkkanat pilkoin varmuuden vuoksi tosi ohuiksi, lisäksi annokseen meni kesäkurpitsaa ja tomaattia paloiteltuna. Päälle ripsottelin sulatettuja katkarapuja, oliiviöljyä, murskattuja valkosipulilastuja, mustapippuria, suolaa ja kaikkein tärkeimpänä säälimättä ison kasan chilihiutaleita. Uuniin pariksikymmeneksi minuutiksi ja lautaselle. Bonuksena päällä elämäni ensimmäinen uppomuna, joka olisi voinut onnistua paremminkin, mutta tulipahan testattua. Olisin voinut myös älytä tehdä vähän reilumman annoksen, mutta ehkäpä tällä selvitään sinne makaroni-illalliseen saakka.

Kevät tulee, joten ruokainnostuksen lisäksi pesänrakennusvietti on valtoimenaan. Haluan ostella tyynyjä ja sisustustarroja ja keittokirjoja ja kauniita astioita ja kirkkaita tekstiilejä. Kirppareita kolutessa.