who's bad?!

Höhö. Tanssinopettajani on keksinyt tavan pyyhkiä juro perusilme naamaltani tanssiessa - asia jota en ole onnistunut karsimaan tanssiharrastuksen missään vaiheessa. Ei muuta kuin Michael Jacksonit soimaan. Ei ole mahdollista jurotella, kun koittaa pysyä Badin mukana, näin se vain on.

Lisäksi havaitsin, että ilmeisesti kaikki ne loputtomat hetket, jotka vietin teininä Jyrkistä nauhottamiani musiikkivideoita katsellen ja koreografioita opetellen eivät olekaan menneet täysin hukkaan. Ensinnäkin tästä on se hyöty, että osaan vieläkin parit Backstreet Boysit, Fivet, 'N Syncit ja Spice Girlsit vaikka unissani. Tämä toimii tarvittaessa hyvin annosteltuna ohjelmanumerona illanistujaisissa tai oman tunnelman nostattajana jossain Tivolin tyylisessä paikassa, jos sattuu olemaan tylsää. 

Toiseksikin onnistuin ensimmäistä kertaa ikinä jazztunnilla nappaamaan opetetun koreografian heti ja sain innostunutta hihkumista opettajaltakin. Bad menee eteenpäin hullua vauhtia ja laskut osuvat tasatahdeille, mutta usein myös niiden väliin. Sellaiset laskut ymmärrän automaattisesti. En ikinä tiennyt, että saan kroppani liikkumaan sellaista vauhtia, mikä on jo yksi hyvä syy sisäiselle (ja ulkoiselle) hihittelylle. Lisäksi kieltämättä nauratti, kun peilistä näkyi pluskokoinen tyttö kaikkien kuikeloiden keskellä joraamassa antaumuksella, melkein kuin Michael konsanaan (terävien liikkeiden nopeudesta plussaa, ei siinä juurikaan ehdi hyllyä, kun pitää olla menossa jo). Vitsi, minä oon bad!

Mutta ai himpura kun tuo on hyvä biiisi. Ja videolla tanssitaankin niin nätisti. Huomatkaa myös maailman paras high five kohdassa 3:55! Liesk, liesk!

Innostuksestani huolimatta en taida ottaa harrastusprojektikseni Michael Jacksonin musiikkivideoiden koreografioiden opettelua, se voisi käydä kohtalokkaaksi. Lienee viisaampaa pitää sisäinen MJ:ni toistaiseksi valvotussa ympäristössä