peili

Olen alkanut hiljalleen oivaltaa palkan olemusta. Vaikka se ei olisi merkittävän suuri, pointti onkin siinä, että tietää sen tulevan aina tiettyyn aikaan tietyn kokoisena. Ja näin ollen voi sumplia hankintoja rauhassa, koska voi myös miettiä aikataulun, milloin mihinkin on varaa. Ja sitten voikin hankkia ilokseen jotain, mitä on jo pitkään halunnut.

Vaikka lattiapeilin, joka ei voi tippua seinältä suoraan pistorasian päälle irrottaen koko pistorasian muoviosan mennessään jättäen seinään valtavan, vaarallisen aukon ja hajoten sitten lattialle kiljooniksi erikokoisiksi teräviksi sirpaleiksi.

Ei sillä, että tuntisin lähipiirissäni ketään, jolle olisi vastikään käynyt näin. Tai varsinkaan niin, että avaisi kyseistä pistorasiaa korjaamaan tulleelle sähkömiehelle oven tukka Russell Brand -kuosissa ja pelkässä pyyhkeessä, koska oli ihan varma, että ehtii suihkuun "ihan hyvin" ennen kuin korjaaja saapuu. Ehei.

(Voisin vaikka vannoa, että vaikka pistorasian vaihtaminen ei muutenkaan kauaa vie, tänään se vaihtui ekstranopeasti. Sen verran hämmentyneen oloinen tyyppi ovesta ulos käveli. Lisäksi mainittakoon Russell Brandin yhteydessä, että Booky Wook 2 osoittautui ihan hauskaksi, vaikkakin haastavaksi luettavaksi. Muutaman kerran oli pakko nauraa ääneenkin, mitä tapahtuu minulle lukiessa ani harvoin.)

Lattiapeilin lisäksi himoitsen seinätaidetta. Muistin vasta eilen seinätarrojen olemassaolon, ja niistä taitaa löytyä ratkaisu reikäisten seinien peittämiseen. Nyt pitää enää valita. Ja raaskia ostaa. Vaikka palkan olemuksen olenkin hiljalleen oivaltanut, en ole vielä ihan sisäistänyt, että oikeasti saan sellaista.