vuoden loppu

Vuoden viimeinen päivä lähti käyntiin pitkään odotetuilla vauvauutisilla. En tähän hätään keksi, mihin muuhun tekstiviestiin olisin mieluummin herännyt. Uutisen avulla olen jaksanut aamun pyllyydet, joihin lukeutuu esim. kaikkialle levinnyttä linssikeittoa ja tulviva lattiakaivo. Juhuu.

Tarkoitus olisi olla hermoilematta liikoja enää illemmalla, ettei symbolinen uusi alku tapahdu kiukkuisena.

Miten kävi edellisten uudenvuoden toiveiden ja tavoitteiden? 2.1.2011 kirjoitin blogiin:

"Vuonna 2011 haluaisin löytää töitä, kirjoittaa enemmän päiväkirjaa, juoda vähemmän olutta ja syödä vähemmän viinikumikarkkeja, opetella kokkaamaan joitain uusia ruokia, lukea vaikka pari tähän asti skippaamaani klassikkoa, käydä läpi opiskelupaperit, mahtua vielä nykyisiin vaatteisiini ja osata kieltäytyä biletilanteista ja muista sosiaalisista pakotteista, jos en halua mennä."

1. Löysin töitä, vieläpä omalta alalta ja kotikaupungista. Viihdyn. 

2. Päiväkirjaan kirjoitin tasan kerran, marraskuussa, joten sen vähän feilasin. Toisaalta sitä edellinen teksti oli helmikuulta 2010.

3. Oluen määrästä en osaa sanoa, vaikka nyt vuoden viimeisellä puoliskolla se ainakin on mielestäni vähentynyt. Viinikumikarkkeja en ole merkittävästi syönyt, mikä on erinomainen kehityssuunta.

4. Opettelin kokkaamaan moniakin uusia ruokia, enimmäkseen kevätpuolella. Muutamat olivat huippuja, toiset eivät niinkään. Mutta tavoitteessa ei puhuttukaan ruuan mausta tai laadusta mitään.

5. Klassikkoprojektin aloitin jo tammikuussa ja luin Richard Adamsin Ruohometsän kansan. Sitä seurasi Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys sekä kesätauon jälkeen Albert Camus'n sivullinen ja Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma. Monta ei klassikon asemassa olevaa luin näiden välissä. Ihan hyvä lukuvuosi.

6. Opiskelupaperit kävin läpi jo tammikuussa. Paljon väheni paperimäärä, mutta paljon oli myös sellaista, mitä en raaskinut heittää pois, mutta ehkä seitsemästä yliopistovuodesta saa jäädä muutakin käteen kuin todistus ja gradu?

7. Mahdun edelleen vuodentakaisiin vaatteisiini. Ja melkein kymmenenkin, vuonna 2002 ostettu neule oli päällä viimeksi eilen.

8. Sosiaaliset pakotteet ja biletilanteet, niin. Muotoillaanko näin, että tilanne on parantunut, vaikka viimeksi eilen lähdin liikenteeseen rauhan säilyttämiseksi. Valitettavasti suurin osa tapahtumista niistä, joihin haluaisin mennä, on viikolla eli en voi enää mennä, jos haluan olla hereillä töissä seuraavana päivänä.

Kokemuksen valossa näyttäisi siltä, että tämä tavoitteiden ja toiveiden listaaminen on huomattavasti toimivampi systeemi kuin lupausten tekeminen. Aion pitää tästä kiinni myös vuonna 2012. Ehkä annan kuitenkin vuoden vaihtua ennen kuin mietin asiaa enempää.