poissa silmistä...

Pahoittelut jo alkuun postauksen sisältämistä rumanvärisistä kuvista. Voi kamerani salama, kuinka kehnoa jälkeä saatkaan aikaan. Ja sitten asiaan.

Eteinen mattoineen.

Vanha asukas jätti uuteen kotiini (mielestäni) ruman, muotoon leikatun ja koko eteisen peittävän harmaan maton. Maton valintaan on kuulemani mukaan ollut järkiperusteet: ei tarvitse murehtia kurajälkiä, vesilammikoita ja muita Suomen muuttuvan sään myötä eteiseen kantautuvia lieveilmiöitä. Muuton aikana matto oli kuin olikin mitä mainioin, mutta kunhan enimmät tavarat oli kannettu asuntoon, alkoi tuo massiivisen kokoinen valosyöppö rassata enenevässä määrin. Ajattelin laittaa maton vaihtoon heti kun uusi sopiva tulee jostain vastaan. Muutaman viikon jälkeen sokeuduin asiaan ja matonmetsästyksen aktiivisuus tippui minimiin.

Muutama viikko sitten Anttilassa oli mattoale (kaikki matot -40%). Kävin siellä pyörimässä ja löydettyäni uuden maton myös olkkariin, päätin lopettaa vaiheilun ja ostaa myös käytävämaton eteiseen, yhteishinnaksi kun jäi olkkarin maton ovh:ta vastaava summa. Hoitokissojen aikaan en vaihtosavottaan viitsinyt alkaa, eikä ollut sopivaa kynnysmattoakaan tullut vastaan. 

Kakettia!

Eilen koin ahaa-elämyksen ja keksin leikata väliaikaisen kynnysmaton vanhasta matosta. Ja samalla sitten kääräisin maton pois. Voi purjo. Olin toki kurkkinut maton alle aiemminkin, mutta paljas lattia oli silti hätkähdyttävä. Se ettei tarvitse huolehtia kaiken maailman kurajäljistä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö se lika menisi johonkin. No, äkkiäkös tuon poistaa, ajatteli koti-iltaa viettävä toipilas ja tarttui imurin varteen. Paitsi että ei, koska lika oli ajan saatossa pinttynyt kiinni. Tehokas pesuaine ja lattiarätti eivät myöskään riittäneet likaa liuottamaan, mutta hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, omistanhan useammankin juuriharjan!

Luonnossa parempi.

Vajaa tunti ja kolme pesukertaa myöhemmin lattia oli palautunut alkuperäiseen väriinsä, mutta karhea ja hiekkainen se on silti. Kunto kuitenkin loppui kesken ja päätin palata asiaan paremmalla ajalla ja vähän vahvemmassa fyysisessä kunnossa. Kaikesta huolimatta olen ihan tyytyväinen. Enää ei lika ainakaan näy ja koska eteinen on muuta asuntoa matalampi, valosyöpön maton poistaminen toi heti tilaan huomattavasti avaramman ja valoisamman vaikutelman. Naulakkosyvennyskin alkoi heti näyttää paljon kivemmalta, eikä edes kaikkialle levinnyt mintunvihreä pompi niin paljon silmiin. Bonuksena näyttää myös taas asteen enemmän omalta tuo asunto.

Mitä opin tästä: ymmärrän kyllä näiden mattojen hyödyt, mutta ei minun kotiini, kiitos. Ennemmin siivoan kunnolla säännöllisesti kuin kerrytän pinttynyttä likaa silmän kantamattomiin kuukausi toisensa jälkeen. En myöskään halua peittää tuota muovimattoasteikolla ihan kivalta näyttävää lattiaa kokonaan. Nyt sitten vain sitä mieluista kynnysmattoa metsästämään! Sen lupaan laittaa lattialle sitten, kunhan viimeisetkin pinttymät on saatu häädettyä. Haaveilen höyrypesurista...

Kameraa tyhjentäessä löytyi vaikka mitä aarteita. Vein viime viikon pakkasilla petivaatteet tuulettumaan parvekkeelle. Hoidossa olleet haamukissat oivalsivat heti vallata runkopatjan.

Huu miauu!