tammikuun lukupäiväkirja

Maija on urheasti laittanut top 5 -ehdotuksia. Tässä koottuna kaksi ensimmäistä. Seuraavat jätän vielä hautumaan.

Metatason top 5: Listat

1) Kauppalista on ehdoton lempilistani. Toimii etenkin jos sattuu olemaan köyhä, pihi, huono päättämään tai kaikkia kolmea.

2) To do list. Monina päivinä jäisi kaikki tekemättä, jos ei olisi listaa, josta katsoa seuraava tekemistä vaativa asia ja seurata edistymistä. Toimii myös töissä.

3) Pakkauslista. Eihän ilman pääsisi ikinä mihinkään matkalle unohtamatta jotain elintärkeää!

4) Katso nämä leffat -lista. Teen näitä mielelläni kavereille, mutta vain pyydettäessä. Mielelläni otan myös muiden laatimia, hyvin mietittyjä listoja vastaan.

5) Mitä olen syönyt tänään -lista. Tykkään kirjoittaa ylös kaikki syömiseni. Koitan kuitenkin välttää sen tekemistä, ellei satu olemaan terveydellistä perustetta, sillä alan helposti vahtia vähän turhankin tarkkaan.

Top 5: Lempiesineet kodissa (koitin keksiä uusia ikivastausten tilalle)

1) Hella/blenderi. Monet keittiöasiat ovat suosiossa ja yhtä lempparia niistä on vaikea valita. Päädyin pohdinnan jälkeen hellaan, koska se (siis liesi ja uuni) on tärkeässä osassa melkein kaikkea lempikokkailuani. Marko kuitenkin oli sitä mieltä, ettei hella ole esine vaan mööpeli, joten kakkosvaihtoehtona sanon blenderi. Sillä teen melkeinpä kaiken sen, mihin ei hellaa tarvita.

2) Läppäri. Ikivastaus, mutta niin ilmiselvä, ettei voi jättää poiskaan. Läppäri toimii tarvittaessa myös kodin viihdekeskuksena, joten se ylittää telkkarin ja stereot, vaikka toki niistäkin pidän kovasti. Läppärini on myös pieni ja kevyt (1,9kg akkuineen), joten se kulkee tarvittaessa helposti mukana.

3) Piikkimatto. Ostin piikkimaton itselleni 28-vuotissynttärilahjaksi alennuksesta. En ole katunut, sillä on monet selkä- ja niskasäryt lievitetty ja siitä on löytynyt odottamatonta apua myös uniongelmiin. Muutenkin pidän siitä rituaalista, että ennen nukkumaanmenoa makoilen matolla puolisen tuntia. Rentouttavaa ja saa veren kiertämään.

4) Marimekon Kaivo-verhot. Nämä 70-luvun punaiset aarteet löytyivät iskän varastoista taannoin ja odottelin innolla, että minulla olisi ikkunat, johon ne sopivat. Nyt on. Kaivo on Marimekon kuoseista lempparini.

5) Prinsessakortit. Kortit ovat olleet seinällä niin kauan, etten aina edes tajua niitä. Sitten toisinaan katson seinälle ja tulen hyvälle tuulelle, koska ne ovat niin kivoja. Muutama on kulkenut kaikkien kotieni seinillä keväästä 2003. Kolmisen vuotta sitten piti käydä Lahden Kuuomenassa täydentämässä kokoelmaa, en ole nähnyt prinsessakortteja koskaan muualla myynnissä.

---

Ja kun listojen makuun päästiin, niin jatketaan hyvin valitulla tiellä. Minulla on paha tapa unohtaa, mitä kirjoja olen lukenut ja koska. Järkeilin ratkaisun löytyvän, tadaa!, listoista. Tästä startatkoon kuukausittainen lukupäiväkirjani.

Tammikuun lukupäiväkirja (ei ihan top 5):

Gustafsson, Laura: Huorasatu (2011)

Jenna suositteli tätä ja laitoin saman tien varaukseen. En tiennyt etukäteen muuta kuin Jennan kertomat asiat ja Finlandia-ehdokkuuden, mutta silti toivon, että olisin tarttunut kirjaan täysin puhtaalta pöydältä. Olen onnistunut lukemaan monta kirjaa, jossa antiikin jumaluudet (ja tässä tapauksessa muutkin myyttiset olennot) seikkailevat nykymaailmassa, joten se ei oikein enää jaksanut sytyttää. Joka tapauksessa ajatuksia herättävä kirja ja melko erilainen kuin monet ns. omat valintani. Välillä nauratti, välillä itketti ja aika usein myös oksetti (ei teksti vaan maailma). Lisäksi sen laatuinen kirja, jota ei malttanut olla kommentoimatta lähipiirille lukemisen edetessä.

Harris, Charlaine: Dead Until Dark (2001)

Sookie Stackhouse -sarjan ensimmäinen osa. True Bloodia on tullut katsottua, joten tarina hahmoineen olivat jo tuttuja. Ei tästä paljon päähän jäänyt, mutta se taisi Huorasadun jälkeen olla tarpeenkin. Ihan hauska lukukokemus silti, vaikka hirveää juustoöveriähän Sookien seikkailut vampyyrimaailmassa meinaavat olla. Kirja ei kuitenkaan ärsyttänyt samalla tavalla kuin sarja. Toisaalta se ei samoin sitten koukuttanutkaan.

Fry, Stephen: The Fry Chronicles, An Autobiography (2010)

Tämä tarttui silmiin elokuussa Lontoon-matkalla, mutta jätin ostamatta. Onneksi se löytyi Annan hyllystä, josta se onkin majaillut omassani kylässä jo kuukausia. Noin sadan sivun jälkeen en olisi malttanut kirjaa käsistäni päästääkään. Fryn tyyli kirjoittaa on rönsyilevä mutta silti helppo seurata ja omasta elämästään mies kertoo välillä turhankin avoimesti. Toisin sanoen julkkiskontaktien ja mehukkaiden yksityiskohtien myötä (miten pienet Brittien julkkispiirit oikeasti voivat olla?) kelpaa sekä kivojen juorujen ystävälle että Fryn elämänvaiheista kiinnostuneelle. Eli minulle. Miinusta jatkuvasta itsensä mollaamisesta. Olisin toivonut, että heikolle itsetunnolle ja epävarmuuksille olisi varattu vaikka oma lukunsa, ettei niistä olisi tarvinnut lukea jokaisessa sopivassa ja sopimattomassakin kolossa. Oletusarvo kuitenkin on, että kirjaan tarttuva on sitä mieltä, että Stephen Fry on mainio.

Nothomb, Amélie: Antikrista (2006)

Tartuin tähän sattumalta kirjastossa, koska nimi osui silmään ja aihe vaikutti mielenkiintoiselta. Narsismi, verbaalinen kidutus ja teinityttöjen valtasuhteet ovat yleismaailmallisia ja raadollisia asioita. Potentiaalisen pahan olon kirja siis. Pahaa oloa vähensi se, ettei jaaritteluun tuhlattu yhtään aikaa eikä kirjan kanssa tarvinnut muutamaa tuntia kauemmin viettää. Asiaan mentiin heti ja tapahtumat etenivät nopealla tempolla. Fryn liki eeposmittaisen elämäkerran jälkeen välipalana ihan oivallinen, mutta loppupeleissä olen kuitenkin kuvailevamman ja syvällisemmän tekstin ystävä.