Muutamassa päivässä voi ehtiä kaikenmoista: lukea pari kirjaa, valvoa liian myöhään, syödä kasan dyykattuja herkkuja ja tosi monta kertaa ulkona, käydä kolmessa taidenäyttelyssä, vaihtaa paikkakuntaa useammankin kerran ja ostaa ihonhoitotuotteita enemmän kuin olisi varaa. Ei kaikki ihan putkeen mennyt, mutta en jaksa jauhaa pieleen menneistä vaiheista, keskityn ennemmin niihin onnistuneisiin.
Ensinnäkin: Sinebrycoff, ohoh. Nyt on pakko tunnustaa, etten tiennyt, että Suomessa on tuommoinen museo. Peruskokoelmat jäivät ajanpuutteen vuoksi tarkemmin koluamatta, mutta taloa ehdittiin ihmetellä jonkun verran. Oltaisiin varmaan ehditty enemmän, jos ei olisi pitänyt jäädä erinnäisiin erkkereihin istuskelemaan ja pohtimaan, suuttuuko museon henkilökunta, jos ilmoitamme jäävämme asumaan. Asukkaat ehkä saisivat koskea niihin ihaniin lipastoihinkin!
Aika-avaruusjatkumohämmennystä aiheutti visiitin varsinainen syy, Michelangelon luonnokset. Jos ne ovat 500 vuotta vanhoja ja nyt tässä, missä ne ovat olleet tämän välin? Onko Michelangelo oikeasti pitänyt näitä käsissään ja miten hitossa ne ovat voineet säilyänäin hyvälaatuisina ylipäätään näihin päiviin asti? En tietty ole nähnyt Sikstuksen kappelia livenä, mutta sen olemassaolo ei tuota minulle yhtään niin suuria ymmärrysvaikeuksia kuin esillä olleet luonnokset ja tutkielmat. Itse asiassa harvoin olen taiteen äärellä vastaavaa kokenut. Onneksi en ollut yksin, sai osoitella ja ihmetellä viivan hienoutta hyvässä seurassa. Sanomattakin selvää, että museokaupasta tarttui mukaan pieni muisto.
Sunnuntaina riensin vielä katsomaan Tennispalatsin Lumineito ja Tulilintu -näyttelyä. Oi miten ihana! Siellä olin yksin, mutta ei haitannut. Läpikäymäni ajatusketju meni jotakuinkin näin: "oi, ihania kuvia, ihan tulee lapsuus mieleen, ovat niin tutunoloisia, eiku ooooo!" Siinä se nimittäin oli, lapsuuteni ryhdikäs rakkaus, haukkaprinssi liehuvassa takissaan. Ivan Bilibinin originaalina. Sunnuntai-iltana kaivoin kotona ensimmäiseksi Sammakkoprinsessa-opuksen hyllystä ja totta tosiaan, siellähän ne Tennispalatsin muutkin Bilibin-originaalit olivat kauniisti painettuna. Odottamaton nostalgiamatka on aina paikallaan, sanon.
 |
| Kuva: Sinebrycoffin taidemuseo |
Aika-avaruusjatkumohämmennystä aiheutti visiitin varsinainen syy, Michelangelon luonnokset. Jos ne ovat 500 vuotta vanhoja ja nyt tässä, missä ne ovat olleet tämän välin? Onko Michelangelo oikeasti pitänyt näitä käsissään ja miten hitossa ne ovat voineet säilyä
Sunnuntaina riensin vielä katsomaan Tennispalatsin Lumineito ja Tulilintu -näyttelyä. Oi miten ihana! Siellä olin yksin, mutta ei haitannut. Läpikäymäni ajatusketju meni jotakuinkin näin: "oi, ihania kuvia, ihan tulee lapsuus mieleen, ovat niin tutunoloisia, eiku ooooo!" Siinä se nimittäin oli, lapsuuteni ryhdikäs rakkaus, haukkaprinssi liehuvassa takissaan. Ivan Bilibinin originaalina. Sunnuntai-iltana kaivoin kotona ensimmäiseksi Sammakkoprinsessa-opuksen hyllystä ja totta tosiaan, siellähän ne Tennispalatsin muutkin Bilibin-originaalit olivat kauniisti painettuna. Odottamaton nostalgiamatka on aina paikallaan, sanon.
 |
| Valitse minut, Haukkaprinssi! |
Kolmas näyttely oli Tennispalatsin Marjatta Tapiola. Ihan hyvä sekin, mutta edellisten rinnalla siitä jäi kovin vähän kerrottavaa. Ehkä hyvä niin.
Lauantaina ostin Hämeenlinnan junaan evääksi Niia's cupcakesista kookoskuppikakun. Sekin lähentelee taidetta, niin hyvää oli. Mutta se, kuten myös matkalla yhyttämäni ihmiset, onkin jo toinen tarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti