Paris, Paris

Viikon verran se on vienyt, mutta olen alkanut hiljalleen toipua reissusta. Tai ainakin väsymystaso on alkanut palata lähelle normaalimpia asteita, enkä myöskään ajattele jalkojani ihan taukoamatta. Rahaa kyllä ajattelen aika paljonkin, mutta eihän se ole matka eikä mikään, jos budjetti ei ylity.

Jokaiseen päivään mahtui puisto(ja) ja nähtävyyskohde, tiistaille kaksikin. Pääsin viimeinkin sisälle Notre Dameen, lisäksi matkaan mahtui Musée du Luxembourgin Chagall-näyttely, kaupungin alla olevat katakombit sekä Musée d'Orsay. Ulkoiluosastolta tärppeinä olivat vanhan junaradan pohjalle rakennettu kävelyreitti eli promenade plantée ja edellisessäkin postauksessa esiintynyt Parc des Buttes-Chaumont. Muut puistot sattuivat mukavasti muuten vain matkan varrelle tai korkeintaan pienen koukkauksen päähän. 

Pääasiassa siis käytiin paikoissa, jotka olivat minulle uusia, mutta onneksi keskiviikkoiltana jaksettiin vielä iltakävelylle Montmartren suuntaan. 9., 10. ja 18. kaupunginosissa pyöriessä oli kumman kotoinen olo. Samoin  metroreittien varrelta bongasin monia tuttuja rakennuksia ja tunnelma oli reippaasti uncannyn puolella. Joka tapauksessa mieli halajaa sinne kulmille kyllä takaisin, nyt vasta ymmärsin, miten hyvin edellisellä reissulla siellä viihdyin. Eli ehkäpä majoitun alueelle vielä joskus tulevaisuudessa ja syytä Pariisiin palaamiseen olisikin, sillä Versailles, erotiikkamuseo ja ehkä jokunen muukin paikka jäi vielä jonnekin hamaan tulevaisuuteen.

Mainioiden paikkojen ja meitä suosineiden säiden lisäksi kiittelen ruokaa. Minä en ainakaan syönyt koko viikon aikana mitään pahaa (paitsi lentokoneessa) enkä myöskään mitään normaalin ruokavalioni ulkopuolelta (paitsi lentokoneessa). Ruokarekan perunaburger ja yrttiperunat! Aivan mahtava falafel! Ihan täydellinen muna-anjovissalaatti! Ja toinenkin melkein yhtä hyvä! Ja tietty pari briepatonkia, olinhan Ranskassa. Erikoisuusbonusta hotellin vieressä olevalle pikkuravintolalle, jossa mies kysyi mitä meidän tekisi mieli syödä ja esitettyjen yksinkertaisten toiveiden pohjalta äitinsä kokkasi ihanaa kuskusia käsittämättömän hyvällä kastikkeella, jossa oli kasviksia ja kikherneitä. Nauratti  paljon ja ihmetytti vielä enemmän, asunhan sääntöjen Suomessa.

Vähän tunnelmakuvia matkalta, omat ja Sannan sekaisin.

Promenade plantée, ensimmäisen aamun kävelyretki. Suosittelen kaikille.

Reitin puolivälissä olevassa ruusutarhassa on hyvä hetki "Olen Pariisissa"-tanssille.

Oikeasti Sanna osti macaronit, mutta leikitään nyt edes hetki, että se olin minä.

Sanna ja mahdollisesti suosikki-macaron, punaiset marjat.

Kohti Parc des Buttes-Chaumontin Sybillen temppeliä.

Matkalla oli huono karma yhteiskuvien suhteen. Tämä on (valitettavasti)
onnistuneimmasta päästä.

Sanna siellä kävelee läpi Morian. Tai siis katakombien.

Ihana, kamala, pysäyttävä, käsittämätön, ihmeellinen paikka.

I have seen the white city! Ihan on kesäinenkin Pariisi sievä Sacre Coeurilta katsottuna.
Ja nyt loppuu Sormusten herra -viittaukset. Ehkä!

Suklaamaistelukierroksella ensimmäinen herkkupala oli Opera-leivos.

Loppusuora häämöttää jo, toiseksi viimeisenä maisteltiin suklaisia macaroneja.

Pakko oli silti ostaa vielä erikseen Amarys.
Pistaasileivos! Pehmeää marsipaania! Tuoreita vattuja!

Orsayn kello. Ps. terkkuja museolle: tehkää
Dr Who -aiheista turistikrääsää! Ostaisin!

Jos museokestävyys on koetuksella, suosittelen roseeviiniä.
Kummasti jaksaa hilpeämmissä tunnelmissa taas jonkun tovin.

Muuten meni matka erinomaisesti, mutta ranskani ei selvästi tällä kierroksella vakuuttanut.

Hanna: Bonjour! Je voudrais le Larry en version veggie, s'il vous plaît.

Mies: Larry veggie.

Hanna: Et les frites.

Mies: Ten euros, please.

Hanna: Bonjour!

Mies: Bonsoir.

Mies: Huit euro.

Hanna: Voilá.

Mies: Thanks.

Hanna: Bonjour! Un billet, s'il vou plaît.

Nainen: Vous avez quelle age?

Hanna [jolla ei tule mieleenkään, että näyttää nuorisolaiselta ja reagoi vähän hitaasti] Hm?

Nainen: [salamannopeasti] How old are you?

Hanna: Oh! Thirty!

Nainen: Oh, I'm so sorry.

Hanna: That's quite alright.

Nainen: Eight euro, please.

Hanna: Here you go.

Nainen: Thank you.

Hanna: Merci.

Pääasia tietty, että sain ruokaa ja enimmäkseen ystävällistä palvelua. Lisäksi luulen, että muutama lisäpäivä olisi voinut poistaa tämän ongelman melkein kokonaan, koska tunsin kielitaidon jo aktivoituvan joissain sopukoissa. Ja reiluuden nimissä mainittakoon, ettei aina mene ihan putkeen Suomessakaan. Tapahtui Vantaan hotellin Amarillossa junaa odotellessa.

Hanna: Mä ottaisin ton chevreburgerin.

Nainen: Siinä ei oo sit lihaa.

Hanna: Ja juuri siksi sen haluan.

Nainen: Siis ei lihaa?

Hanna: Niin, ei lihaa.

Nainen: Oho, joo. Kun siis välillä käy niin, että ihmiset tilaa ton ja ihmettelee, missä pihvi on. Niin hyvä varmistaa.

Hanna: Toki.