lomapalapeli

Viikonloppu meni vähän penkin alle. Lauantain pitkä työvuoro, sunnuntain yksöisvapaa, liian vähäuniset yöt, kipeä jalka, hajonnut pesukoneen liitin, pilaantuneet suolakurkut, huono olo, paha mieli, ahdistus. Jarmuschin uusi ja sunnuntaibrunssi olivat mukavia, mutta toisina hetkinä varmasti parempia kokemuksia.

Yritin olla ihmisten ilmoilla, mutta se oli isomman luokan virhearvio tämän viikonlopun kontekstissa. Tämä maanantai tuntuu jatkavan ihan samalla linjalla.

Kummasti siis loma-asiat pyörivät mielessä.

Tuoreempana työntekijänä on hankala selittää vuosikymmeniä talossa olleille, ettei käytössä ole yhtä paljon lomapäiviä kuin muilla. Minulle ei myöskään kerry ylitöitä samalla tavalla, joten ylityövapaiden varaan ei voi laskea. Viimeisen pari viikkoa olenkin aina sopivan kolon tullen pyöritellyt lomapalapeliä: miten maksimoida omien lomapäivien hyöty niin, että vapaata voisi pitää tarpeen tullen pitkin vuotta, mutta kesälläkin ehtisi pitää joitain viikkoja lomaa putkeen.

Helpommin sanottu kuin tehty. Tänä vuonna tuntuu olevan vielä ihan liikaa liikkuvia osia.

Olenko lähdössä syksyllä matkalle vai en? Jos olen, kuinka pitkäksi aikaa? Tarvitaanko minua töissä toukokuun puolivälissä vai ei? Minä viikonloppuna kummipojan synttäreitä vietetään? Voiko kesällä olla useampi ihminen lomalla samaan aikaan vai pitääkö meidän ketjuttaa lomamme koko kesälle? Voinko itse edes tänä vuonna toivoa lomani ajankohtaa? Milloin ja minne Marko lähtee kieliharjoitteluun?

Riippuen siitä, miten kesälomat järjestyvät ja jos vapaaehtoistun taas välipäivinä töihin, talvi/kevätkaudelle olisi näillä näkymin jäämässä ainakin viisi elintärkeää lomapäivää. Se tuntuu riittämättömältä ja onkin vähemmän kuin tänä keväänä, mutta jotain sentään. Ja ehkä palkattomilla voi paikata, jos oikein tiukaksi menee.

Kun nyt selviäisi sinne kesään ensin.
Tai edes huhtikuun.
Tai kuulisi, miten ja milloin sitä odotettua olisi mahdollisuus pitää.