Syön joskus harvakseltaan lihaa. Ulospäin luokittelen itseni pesco-vegetaristiksi, koska näin pystyn kontrolloimaan, mitä, mistä tulevaa ja kenen laittamaa lihaa syön.
Broileria en syö koskaan.
Työterveyshoitaja meinasi pudota tuoliltaan, kun kerroin, että taustalla ovat eettiset syyt. Ilmeisesti nykyisessä työpaikassani tämä on harvinaista. En ymmärrä. Lähtökohtaisesti olen ahdistunut siitä, että muutamassa kymmenessä vuodessa on jalostettu eläin, joka kasvaa jättikokoiseksi lihakoneeksi viidessä viikossa. Olen myös ahdistunut siitä, että jalostetuista broilerituotteista on tullut peruselintarvike, joiden alkuperästä ei välitetä - huolimatta siitä, että kasvattamoiden olosuhteet nousevat otsikoihin säännöllisin väliajoin.
Tällä viikolla postiluukusta kolahti vuosia tilaamani, tasalaatuinen ja ihana Maku-lehti (2/2014). Maku on perinteisesti ollut aika puolueeton: tuotemerkkejä löytyy, mutta yleensä esiteteltyinä uutuuksina tai muuten perusteltuina. Resepteissä tai jutuissa harvoin merkkejä painotetaan. Maksetut mainoksetkin ovat yleensä tunnistettavissa, vaikkakin lehden linjassa.
Siksi hämmennys olikin valtava, kun lehden loppupuolelta löytyi "artikkeli" otsikolla Broilerin lyhyt historia. Alle puolen sivun tekstin lukeminen lisäsi hämmennystä entisestään.
Minua ei haittaa, että broilerista puhutaan lehdessä. Minua ei haittaa, että suomalaisen broilerinkasvatuksen historiasta tai nykytilasta kerrotaan kuluttajille. Sen sijaan minua haittaa, jos arvostamassani lehdessä ei pysytä asialinjalla. Liha-kirjankin kirjoittaneen Mika Remeksen tekstin sävy on epäilyttävä ja kosiskelevuudessaan oksettava. Jopa broileria syövä mies hörähti epäuskoisena, kun luin otteita tekstistä ääneen.
Vai mitä sanotte tästä? Kursiivit omani.
Tänä päivänä broilerintuotanto perustuu äärimmilleen vietyyn nopeuteen, tehokkuuteen ja erikoistumiseen. Vastakuoriutuneet broilerit tuodaan koko kasvatuserä kerrallaan broilerikasvattamoihin. Tipusilla on aluksi valtavasti tilaa hallissa taaperrella puhtaalla kuivikepohjalla. Ruokaa saa syödä rajattomasti, lämpötila on säädetty optimaaliseksi.
Kai myös tiesitte, että Suomessa ollaan niin kovin hygieenisiä, ettei salmonellavaaraa oikeastaan ole ja loppuvaiheessa (siis siellä viiden viikon korvilla) kasvattamossa on "tunnelma kuin torikokouksessa"? Ahdasta siis on, mutta kyllä siellä liikkumaan mahtuu. Sitä teksti ei luonnollisestikaan kerro, kuinka paljon tilaa on ja miten hyvinvoivia kaikessa tilassa tepastelevat broilerit ovat.
Suomalaisten lehtien ja mainostajien suhteesta ei puhuta usein, mutta joskus sentään. En ole tyhmä enkä edes niin naiivi, ettenkö ymmärtäisi lobbausta tapahtuvan alalla kuin alalla. Silti tässä mennään mielestäni pahasti yli.
Kunnia suurimittaisemman broilerituotannon käynnistämisestä kuuluu Saarionen Oy:n johtajalle Reino A. Avoniukselle, joka amerikkalaisopein alkoi selvittää, mikä broilerirotu sopisi Suomessa parhaiten tuotantoon. [...] Untuvikkoja kasvatettiin asiasta innostuneilla maatiloilla navetoihin ja talleihin rakennetuissa kasvattamoissa. Alan kehittäjiin kuului myös euralainen Hannes Kariniemi, jonka broileritilasta kasvoi Suomen suurin boilerijalostamo [sic] Kariniemi oy.
Remes näkyy olevan myös Tiede-lehden vakituinen avustaja. Etenkin tämän taustan valossa olisin odottanut huomattavasti neutraalimpaa otetta. Ehkä olen sittenkin naiivi.
Täytyy seurata, mihin suuntaan Maku on menossa. Jos tämän sävyisiä juttuja alkaa ilmestyä Makutarina-palstalla enemmänkin, lopetan tilauksen. Se olisi sääli. Olen tilannut Maku-lehteä numerosta 2 alkaen eli yli kymmenen vuotta. Olen seurannut lehden kehitystä, innostunut uusista palstoista ja hyvästellyt haikeana vanhoja. Tilauksen lopettaminen olisi kuin rakkaasta ystävästä eroaminen. Mutta kasvavathan ne ystävätkin joskus erilleen.
---
ps. Pöyristyksen keskelläkin boilerijalostamo herätti päässäni loputtomia, riemukkaita Photoshop-mahdollisuuksia.
Laitoithan saman palautteen myös itse lehdelle? Terv. nimim. PERKELE
VastaaPoistaLaitoin palautetta lehteen aamulla ja linkkasin myös tämän blogitekstin. Lehteen kirjoittelin mm:
VastaaPoista---
Jos asia olisi ilmaistu esimerkiksi muodossa "Tipuvaiheessa linnuilla on vielä enemmän tilaa liikkua, mutta niiden kasvaessa tila käy ahtaaksi. Optimaalisella lämpötilalla ja rajoittamattomalla ruokinnalla taataan lintujen toivottu kasvu määräaikaan mennessä", minulla ei olisi tekstin kanssa lainkaan näin suurta ongelmaa.
Painetussa muodossaan teksti kuitenkin vaikuttaa lähinnä broileriteollisuuden lobbaukselta. Oli taustalla maksavia markkinavoimia tai ei, tekstissä annetaan turhan ruusuinen kuva paikoin tunnetusti hyvinkin epäeettisin periaattein toimivasta teollisuuden alasta.
---
Ja sitten esitin toiveen, että palaisivat asialinjalle, ettei tarvitsisi tällaisen suuntamuutoksen takia tilausta lopettaa.
Hyvä homma! Tuo on niin tragikoomisen hirveä teksti että sanattomaksi vetää. Torikokouksen kohdalla tekee viimeistään mieli alkaa soitella suoraan lehteen että mitähän vittua nyt.
VastaaPoistaNo mutta. Olin eilen illalla saanut pitkän sähköpostin Mika Remekseltä, jossa kirjoittaja avaa tekstin taustoja vähän enemmän. Tämän blogin kannalta olennaisinta viestissä lienee, että
VastaaPoista1) myös kirjoittaja itse on miettinyt, onko tekstin sävy sopiva ja myöntää, että kepeä ilmaisu syö uskottavuutta
2) Remes ei ole broileriteollisuuden lobbari.
Muutenkin sähköposti vaikutti sekä tyylillisesti että asiasisällöltään paljon Maku-lehdessä ollutta juttua asiallisemmalta.
En silti ymmärrä Makussa julkaistun tekstin muotoa tai miten se on ylipäätään mennyt läpi kokeneelta kirjoittajalta tai itse lehdeltä. Olen jutellut siitä ihmisten kanssa sekä kasvotusten ja Facebookissa, ja teksti on aiheuttanut närää monessa muussakin kuin minussa.
Arvostan joka tapauksessa vastausta. Ja sitä, että lehteen lähetetty palaute oikeasti menee perille.