bristol 28.7.-2.8.

Yhdestä lomapostauksesta tulisi massiivinen, joten päätin jakaa matkajorinani kaupungeittain. Jostain syystä reissun jälkimainingeissa päässäni on pyörinyt eniten Cardiff, mutta jospa kuitenkin edetään aikajärjestyksessä.

On aina vähän riski viedä toinen ihminen itselleen tärkeään paikkaan. En jotenkin jaksanut luottaa siihen, että Bristol puhuu puolestaan, vaan poukkoilin ympäri kaupunkia yrittäen näyttää kerralla kaiken, vaikka fakta on, ettei viidessä päivässä voi mitenkään kaikkea ehtiä. Vieläkin vähän kirveltää, että Fishponds, vanha kampukseni, Cotham/Redland ja Bedminster jäivät koluamatta, viimeisestä näin jo untakin. Itse olisin mieluusti myös käynyt tutustumassa St Paulsin, joka jäi vaihtoaikana vähän mysteeriksi.

Vaan paljon ehdittiinkin, joten ei ehkä kannata valittaa, vaikka kuinka olisinkin päässän vakuuttunut, että Markolle jäi täysin väärä kuva kaupungista.

Ensimmäisenä iltana istuin V-Shedin terassilla, katselin jokea ja mietin, miten paljon rakastankaan niitä rantoja ja maisemia. En ollut edes tajunnut, miten paljon olin sinne ikävöinyt. Itse asiassa tajusin vasta matkaa suunnitellessa, miten hyvin Bristolissa aikanaan ylipäätään viihdyin. Parempi myöhään ja niin edelleen.

Ensimmäisen illan ensimmäiset ei-Wetherspoon-oluet.

Ensimmäiseksi pitänee kiittää hotellia: Ibis on brittiläinen omppuhotelleita vastaava ketju. Ei siis mitään ihmeellistä, mutta siistit huoneet, edullinen hintataso ja kaikin puolin asiallinen meininki. Meidän Ibiksemme sijaitsi Bristolin Millenium Squarella, joten paljon keskemmälle tai parempien yhteyksien päähän ei olisi voinut päästä. Huonoa tässä oli se, että joka päivä "pieni lepotauko hotelllilla" venähti kahden, kolmen tunnin mittaiseksi. Onneksi brittitelevisio on ympäri vuorokauden varsin viihdyttävä, monta uutta hömppäsarjasuosikkia löytyi jalkojen lepuuttelun lomassa.

Olin suunnitellut ensimmäiselle päivälle noin 10 kilometrin kävelylenkin, joka olisi kulkenut tärkeimpien kaupunginosien läpi ja jättänyt muut päivät vapaaksi nostalgisesta sightseeingistä. Reitti lähti Brandon Hillin kautta kohti Cliftonia, jonka kruununa toimii tietyst huikean hieno silta. Marko bongasikin netistä, että sillan toisella puolella on Ashton Court, jolla sijaitsee yksi Bristolin viidestä frisbeegolfradasta. Eipä siinä, kiekot laukkuun ja menoksi.

Ashton Court oli hieno, mutta tulipa taas muistettua, että kartalla näkyvä iso vihreys on yleensä todellisuudessa ihan helvetin iso vihreys. Kun rata siis lopulta löytyi puiston toiselta laidalta, oltiin jo ihan poikki ja huumori vähissä. Asiaa ei auttanut, että rata oli auttamattoman huonost merkitty ja osittain kirjaimellisesti pusikossa. Marko kokeili kahta koria ja luovutti. Pettyneinä ja kärttyisinä suuntasimme lähimmästä portista ulos, hyppäsimme ensimmäiseen keskustaan viemään bussiin ja lopetimme sightseeingin siihen. Vaan tulipahan ylitettyä Suspension Bridge viimeinkin omin jaloin. Taisi olla aikakin. Lisäksi ennen siltaa pysähdyimme Cliftonissa varhaisaamun eväitä paremmalle aamiaselle, eikä kauan odottamani Eggs Florentine ainakaan pettänyt. Nam nam! 

Jätskitauko Ashton Courtin laidalla.

Nam, nam!

Cliftonin laidalta.

Florentinen tarjoillut Primrose Café löytyy noin kaikilta netin "Bristolin parhaat aamiaiset"-listoilta eli ihan hyvä tuuri kävi, kun siihen törmättiin. Muuten syötiin aika sekalasia sapuskoita. Bristolin hittejä olivat ehdottomasti vaihtoaikaisen kaverini Patrycjan valitsema Social Café Stokes Croftissa ja Markon bongaama falafelpaikka St. Nick's Marketilla. Minun haavelistallani ollut Bristol Beer Factoryn ravintolalaiva oli vähän lannistava kokemus niin ruuan, juoman kuin hintatasonkin suhteen, mutta tulipahan pyörähdettyä Hotwellsissä, jonne pääsi hotellilta mahtavaa satamabulevardia pitkin.

(Mainittakoon kutenkin, että toisessa pubissa juomani BBF:n milk stout, joka esiintyy postauksen ensimmäisessä kuvassa vasemmalla, oli erinomaisen hyvä olut. Grain Barge ei varmaankaan ollut vain se paras valinta.)

Hotwellsin rantaraitti keskustan suuntaan.

Ahh Tootsin pieni kahvisoppi St Nicholas Marketin sydämessä.

Parhaan aamiaisen tittelin saaa Temple Meadsin juna-asemalta löytyneen pikkukahvilan toast & jam (£1.50). Kaksi voissa uitettua jättimäistä leipäpalaa mansikkahillolla mauistui lohturuualta ja ennen kaikkea piti mahan täynnä melkein koko Bathin tallaamisen ajan. Marko valitsi pekonisämpylän, jolla ei ilmeisesti ollut kumpaakaan edellä mainituista vaikutuksista. Välipaloista kunniamaininta Ahh Tootsin erinomaiselle pistaasi-appelsiinikakulle, vaikka tuju kahvi aiheuttikin närästyksen loppuillaksi.

Vaihtoaikana en juuri Bristolin museotarjonaan tutustunut, joten nyt päätin valloittaa muutama vuosi sitten satamaan auenneen M Shedin. Ihan ykkösmuseo! Eläväisellä ja mielenkiintoisella tavalla oli valaistu Bristolin historiaa eshistoriallisilta ajoilta nykypäivään. Paljon nippelitietoa ja esineistöä oli tarjolla, eikä tunnelma ollut yhtään kuivakka takka tiukkapipoinen. Lemppareikseni nousivat asukkaiden lyhyet kertomukset omista kaupunginosistaan. Vaihtuvana näyttelynä oli Wallace & Gromit from the Drawing Board, jota en suostunut missaamaan, vaikka sinne erikseen pitikin maksaa. Näyttely oli äärimmäisen sympaattinen, mutta vuoden 2005 tulipalosta johtuen varhaisempien elokuvien osalta harmillisen suppea.

Bussiin olisi päässyt sisällekin!

Perhaps a little Wensleydale...

M Shedin jälkeen hengiteltiin hieman ja suunnattiin Bristolin osuuden ainoalle ennakkoon varatulle etapille eli Wherethewallin opastetulle katutaidekierrokselle.

Vaihtoaikanani Banksy oli juuri singahtanut maailmanmaineeseen ja toki kävin silloin kaikki keskikaupungin julkiset Banksyt koluamassa. Asukkaat ovat ymmärtääkseni aina olleet avoimia katutaiteelle, mutta Banksyn myötä Bristolin kaupunkikin ottaa nykyään katutaiteen avosylin vastaan ja on viime vuosina käyttänyt sitä myös turismin lippulaivana. Katutaidetta näkee siis nykyään ydinkeskustassakin huomattavasti aiempaa enemmän. Wherethewall on kuitenkin kaupungista itsenäinen, oikeasti Stokes Croftin maalauspiireistä ponnistava yhteisö. Olen aika vakuuttunut, että oppaamme oli tateilija itsekin, vaikka tämä ei tietenkään käynyt ilmi, sen enempää kuin tyypin nimikään. Joka tapauksessa opas oli häkellyttävän asiantunteva sekä hyvä ja karismaattinen puhuja (ja huomattavan söpö, hihi), joten parituntinen kierros sujui kuin siivillä, vaikka monet teoksista oltiinkin onnistuttu bongaamaan vahingossa ympäriinsä tallaten.

Tämä jannu toimii nykyään Coldplayn hovitaiteilijana.

Koditon mies havainnoi ihmsiä ja alkoi kuvata näkemiään
tunteita tikku-ukoilla. Näitä nähtiin myös Lontoossa.

Useamman taitelijan yhteisteos on kasvanut pala palalta.

Stokes Croftista tämäkin.

Pikkuinen Dalek ei jostain syystä kuulunut viralliseen opastukseen. Mutta niin söpö!

Kyllä siitä kahdeksan puntaa ilokseen maksoi, ja ymmärrän, miksi kierros on Tripadvisorissakin kolmanneksi suositelluin vinkki Bristolissa piipahtavalle.

Perjantana päätettiin vaihtaa vielä pikaisesti maisemaa ja hyppäsimme Bathiin vievään junaan. Markoa aina ärsyttää, kun olen suunnitellut tekemisiä etukäteen, mutta Bathissa totesin, että ärsytyksestä huolimatta se kannattaa. Emme siis keksineet mitään järkevää tekemistä ja päädyimme kiukuttelemaan tihkusateeseen keskelle turistimassoja. Loppupeleissä kiersimme viehättävän pienen kävelyreitin, istuimme puistossa, löysimme hylätynoloisen hautausmaan, näimme fossiileja, söimme kehnon lounaan ja upotimme pienen omaisuuden kirjakauppaan. Eli kiukuttelua ja lounasta lukuun ottamatta ihan hyvä päivä. Hassutti, kun yhtäkkiä tajusin kävelleeni Annan kanssa melkein saman reitin 2007, kun päädyimme muutamaksi tunniksi Bathiin ilman suunnitelmia. Silloin kyllä muistaakseni syötiin parempaa ruokaa. Tai ehkä söimme vain kaljaa.

Bathin Pulteney Bridge on aina yhtä symppis.

Satunnaiset kivat top 3:

- Opettelin käyttämään itsepalvelupesulaa. Jostain syystä se oli minusta äärimmäisen mukavaa.

- Syötiin vikana iltana Wagamamassa. Muuten vähän tylsä valinta, mutta otin naposteltavaksi valkosipulilla ja chilillä maustettuja edamamepapuja. Parasta!

- Maltoin alusta asti ostaa pubeissa half pinteja, joten sain maistella monia olusia päätymättä vararikkoon tai hulvattomaan humppeliin. Eläköön aikuisuus!

Ihanaa käydä pitkästä aikaa! Bristolin tunnelma on ainutlaatuinen ja kaikissa kaupungnosissa omanlaisensa meininki. Kaiken kaikkiaan maanantaista lauantaihin oli ihan fiksu veto viettää Bristolissa. Helsingin kokoisessa kaupungissa riittäisi näkemistä ja tekemistä pitemmäksikin aikaa, mutta Markon hermojen kannalta taidettiin olla nyt ihan riittävän pitkään. Vähempi aika perillä taas olisi tehneet minusta hirviömäisen matkanjohtajan. Iltaelämä jäi harmillisen vaisuksi: Fleecessä ei ollut mitään mielenkiintoista, Ramshackleen ei jaksettu eikä Marko oikein innostunut Old Dukesta. Thekla oli valitettavasti varikolla, mutta maalla sijaitsevassa popupissa pyörähdettiin. Odotettiin klubi-iltaa molemmat, mutta aika antikliimaksiksi se osoittautui. "Seuraavalla kerralla meennään sitten siihen oikeaan laivaan", sanoi Marko. Taisi olla hyvä reissu siis molemmilla.

Oma Breakdancing Jesus, Stokes Croftissa tietenkin.
Banksyn Mild Mild West löytyy tuosta vastapäätä.

ps. Jos joku miettii, miltä Bristolissa minusta näyttää, suosittelen Netflixistäkin löytyvän Being Humanin ykkös- ja kakkoskautta. Sarja on paikoin vähän huttua, mutta kaupunki on tunnistettava ja minun silmissän iautenttinen. Vähän harmi, että kolmoskaudella porukka siirtyy Barryyn. En ole itse katsonut vielä niin pitkälle, mutta voisin silti kuvitella, ettei Walesin maisemissakaan mitään vikaa ole.