Töissä on taas ollut kamalaa haipakkaa ja vaikka ruksaan asioita tehdyksi minkä kerkeän, tuntuu, ettei rahkeet riitä oikeasti minkään järkevän toteuttamiseen. Harmaus valtaa mielialaa myös työajan loputtua ja olen varma, että elämä valuu ohitseni, enkä edes huomaa. Olo on kamala.
Yhtäkkiä muistin poteneeni täsmälleen samaa oloa viime tammikuussa - ja ehkä kaikkina edeltävinäkin vuosina - ja siinä samalla palautui mieleen, kuinka löysin odottamatonta inspiraatioenergiaa Jane Seymourin nuoruudenkuvista.
Ihanat naiset ovat aina paikallaan, mutta nyt olen huomannut kääntyväni taas itselleni vähän tutumpien hahmojen pariin. Googlen kuvahaku laulaa harva se päivä ja löydän itseni huokailemasta enevässä samojen daamien kuvien ääreltä
Tämän tammikuun toteemieläimeni ovat Judi Dench ja Maggie Smith.
 |
| Olen myös näytellyt Titaniaa. En näyttänyt samalta. (Kuva) |
 |
| (Kuva) |
Oi niin ihania nuorina, mutta nämäkin leidit kyllä ehdottomasti vain paranevat ikääntyessään.
 |
| (Kuva) |
 |
| (Kuva) |
 |
| Lissukin olisi hyvä toteemieläin! (Kuva) |
Muuten tällä viikolla olen enimmäkseen antanut elämän valua ohitseni ihan suosiolla Tapiossa. Pride ja Paddington nähty. Kiitos, brittielokuvat 2015. Työkiireiden ja kaikkien kammottavien uutistapahtumien keskellä teette maailmasta paljon mukavamman paikan olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti