Kohtaamisia kaupoilla

Aika: Noin 10.15 tiistaiaamuna

Paikka: Keskustan Citymarket

Tilanne: Otan uusia perunoita illan kalakeittoa varten

Vanhempi rouva: Onkos ne uusia perunoita?

Minä: Juu. Näyttää olevan vielä ihan suomalaisia.

Rouva: Punnihe miulle siinä samalla.

Minä: Jahas, paljos laitetaan?

Rouva: Puoli kiloa!

[lappaan perunoita pussiin]

Minä: Nyt teidän pitäisi kyllä nousta nojaamasta siihen vaakaan, että voin punnita.

Rouva: HMPH!

[vaaka näyttää 320 g]

Minä: Vähän vielä.

Rouva: No ei se nyt noin tarkkaa ole!

Minä: Tästähän puuttui melkein puolet. Kokeillaan uudestaan.

[vaaka näyttää 510 g]

Minä: No nyt on puoli kiloa.

[alan laittaa pussia solmuun]

Rouva: ANNA SE MIULLE! ANNA! SE! MIULLE!

Minä: Juu, juu. Laitan vaan pussin kiinni, ettei perunat leviä ympäriinsä kassalla.

Rouva: Jaa.

[ottaa pussin ja marssii pahantuulisesti pois]

Minä: Ole hyvä!

1. Miksi edes käyn Cittarissa aamupäivisin, kun tiedän että siitä tulee aina paha mieli?

2. Toivottavasti sitä ikääntyessään osaa säilyttää edes käytöstapansa.