Kesäkuun kirjat

Charlaine Harris: Samaa verta

Okei, olen jo varma, että Harris on tehtaillut Sookie-kirjoja näin paljon vain rahavirtojen toivossa. Juonta ei ole enää nimeksikään ja tapahtumat junnaavat paikallaan. Romanov-viittauksesta muutama irtopiste, muuten en ehkä edes muistaisi, mitä tässä tapahtui. Mutta kyllä minä tämän sarjan vielä loppuun luen, kun näin pitkälle on päästy. Perketi.

Mary Higgins Clark: I've Got You Under My Skin

Tarina eroaa perusdekkarista siinä, että se kuljettaa kahta ratkaisematonta murhatarinaa rinnakkain: vuosikymmeniä vanhaa rikosta kerrotaan todistajien näkökulmasta, toista murhaaja vasta suunnittelee. Vanhojen haavojen auki repiminen voisi olla ahdistavaa, mutta koska kertojia on paljon, ei ketään pääse tarpeeksi lähelle. Aluksi koin myös samojen tapahtumien ja asioiden läpikäymisen vähän puuduttavaksi, mutta noin kolmanneksen jälkeen tarinaan uppoutui kyllä. Olin kuitenkin vähän pettynyt siihen, miten nopeasti tarinat käärittiin lopulta kasaan ja parhain päin. Toisaalta jos liki yhdeksänkymppinen kirjailija julkaisee edelleen kahden kirjan vuosivauhtia, ihan kaikkea ei ehkä voi vaatia. Siihen nähden I've Got You Under My Skin piti otteessaan itse asiassa yllättävänkin hyvin. Luvut olivat pääasiassa parin sivun mittaisia, joten matkalukemisena tämä toimi paremmin kuin hyvin.

Johanna Sinisalo: Sankarit

Higgins Clark loppui reissussa kesken ja tein paniikkiostoksen Tikkurilan Pocket Shopissa. Hyvin valittu! Luulin uutuusteokseksi, mutta tämähän onkin julkaistu jo 2003. Sankarit siirtää Kalevalan tapahtumat lähimenneisyyteen virkistävällä otteella. Sinisalolle tyypilliseen tapaan mukana on eri tekstityyppejä perinteisen proosan rinnalla. Päivästä riippuen se oli joko piristävää tai ärsyttävää. Minulla oli vahva epäilys, etten muista Kalevalaa tarpeeksi hyvin nauttiakseni kirjasta, mutta turhaan. Viitteet on kuitenkin kirjoitettu niin auki, että kirja toimisi varmasti myös Kalevala-ummikolle, mutta paremmin perehtyneelle saattaa olla jo liiankin helppo. Hahmojen ja tapahtumien tunnistaminen toi joka tapaukessa mukaan hauskan lisävivahteen. Mukana on muutamia ihan mahtavia oivalluksia, eritoten nimissä ja yksityiskohtien päivittämisessä. Plussaa myös Markku Laakson riemastuttavasta kansikuvasta.

Julie Murphy: Dumplin'

Willowdean, lempinimeltään Dumplin', on isokokoinen tyttö, jonka yksinhuoltajaäidin elämän sisältö on järjestää paikallisia missikisoja. Tätinsä kuolemasta toipuva ja poikahuolien kanssa painiva teinityttö päättää räväyttää ja osallistua kilpailuun. Tempausta seuraa vallankumous sekä kisoissa että Willowdeanin päässä. Halusin kovin tykätä Dumplinista sekä kirjana että päähenkilönä, mutta välillä oli hermo tiukalla kirjan periamerikkalaisuuden sekä päähenkilön hölmöilyn ja paikoin harmillisen alentuvan asenteen takia. Oikein viihdyttävä ja helppolukuinen kirja silti, eikä hoikkiakaan onneksi loppupeleissä mollattu niin pahasti kuin pelkäsin. Myöhäisteininä tai parikymppisenäkin olisi uponnut paremmin ja Dumplin' olisi hahmona ollut mielestäni ihan huippu. Itsetuntoteeman ja suorapuheisuuden takia kirja voi ollakin erityisen tarpeellinen nuoremmille lukijoillelle, toivottavasti löytää yleisönsä!