Rok rok

Kesäloma korkattu Ilosaarirockilla.

Rokkiin ei ollut oikein mitään odotuksia ja siihen nähden kaikki meni hämmentävän hyvin. Lisäksi vaikka mikään artisteista ei oikein kiinnostanut etukäteen, oli etenkin lauantaina hämmentävän kiire keikalta toiselle koko ajan.

Tarkoituksena oli valuksia alueelle lauantaina vasta illan puolella, mutta rokkivieras halusi nähdä Sannin, joten kurvattiin Laulurinteelle jo kahden korvilla. Siinä samalla tulikin sitten vilkuiltua vaikka mitä. Ihan ykköset lauantaina oli Saimaa, Ricky-Tick Big Band ja Passenger, joka pelitti minulla sata kertaa paremmin kuin perunut Ellie Goulding.

Propagandhissa olin liian väsynyt ja väärässä (eli tanssi-) moodissa, enkä saanut siitä oikein mitään irti. Viikatteessa taas tuli lähinnä vain paha mieli. Antti Tuiskua piti kurkata vain muutama biisi, mutta siellä vaan huomasin olevani papiidipaadi-kuorossa muiden kanssa melkein loppumetreille asti. Hieno show ja mahtava meno, mutta kummastusta herätti ympäröivien teinien selfiemania. Hienot koreografiat ja ammattitanssijat meni ihan ohi, kun ympärillä sometettiin kuin viimeistä päivää. Paheksun. Ja mietin, kuinka monessa snäpissä kuvitteellinen kukkahattuni ehti Antin ja Passengerin keikkojen aikana edustaa.

Sunnuntai oli bändien suhteen hiljaisempi. Pojat halusivat taas alueelle aikaisin, joten suuntasin minäkin sitten katsomaan JVG:tä, mutta muutaman biisin jälkeen oli pakko karata skumppabaarin puolelle. Timo Lassy Bandin aikana paistoi aurinko ja rentolavalla oli leppoisaa. Ihanan Leijonan ja Juice Normaalin aikana söin herkkuruokia ja nautin hyvästä meiningistä. Hakenia ja Moonsorrow'ta yritin kuunnella ja Haken oli niistä selvästi enemmän mun juttu, mutta keskittymiskyky valitettavasti tiessään.

Ainoa oikeasti odottamani artisti koko päivänä oli Frank Carter & The Rattlesnakes. Keikan alkuun valvominen oli tuskaa, mutta ehdottomasti kannatti. Huikea showmies ja hieno keikka. Onneksi löysin ukon Spotifysta paria viikkoa aiemmin, muuten olisi mennyt ohi tämäkin ihanuus!

Jännästi linjassa 1

Tyhmin olo tuli niiden muutaman biisin aikana, jotka yritin Cheekiä ja Volbeatia katstoa. Ei toki ole minulta pois, jos joku kyseisistä artisteista tykkää, mutta kun en vaan ymmärrä. Väkisinkin tulee siis miettineeksi, mikä namiska minun päässäni on väärässä asennossa, kun kaikki ne tuhannet ihmiset on keikalla ihan onnessaan ja omissa korvissa kaikki kuulostaa kamalalta ja meno lavallakin on huono.

Mutta kuten ei niin kovin monta postausta sitten totesin, keikkojen paras puoli on se, että sieltä pääsee yleensä halutessaan pois. Niin myös tällä kertaa!

Monta kiinnostavaa keikkaa missasinkin, joista Wolf Alice kaivelee eniten. Mutta koska se oli päällekäin Passengerin kanssa, valinta oli selvä. Huolimatta siitä, että Passenger olikin takanani olevan tytön mielestä kamalaa partapaskaa. Rohkenen olla eri mieltä.

Jännästi linjassa 2

Festariruokien kanssa kävi kummasti: lauantaina en löytänyt mistään hyvää kasvisruokaa ennen kuin piti jo lähteä pois. Sunnuntaina piti sitten yrittää syödä kaikki. Pisteet karjalaisen katuruokakojun (inan ylihintaisille) täytetyille karjalanpiirakoille ja kuubalaisen kojun mintulla ja chilillä maustetuille ranskalaisille, pelastitte päiväni. Juomapuolelta erityismaininta Panimo Honkavuoren pisteelle ja perinteisesti Hermannin viinitilan skumppabaarille. Lauantaina paniikkiratkaisuna syömäni paistettu nuudeli soijapaloilla ei ansaitse kunniamainintaa, vaikka pelasti päivän ihan yhtä lailla.

Kannatti se siis kuitenkin taas lähteä, vaikka viimeiseen asti vaiheiltiinkin. Ensi vuoden arpomisen voi aloittaa sitten vaikka syksyllä, kunhan tästä kierroksesta toivutaan. Rokkikooma (vai lomakooma?) oli maanantaina ihan omaa luokkaansa ja aloin olla elävien kirjoissa vasta eilen. Onneksi sattui aurinkoinen päivä ja pääsin mattopyykille. Illasta Marko raahasi minut vielä mustikkaankin. Kyllähän tässä jo kesälomahommilta alkaa tuntua ja siitä kertoo myös tänään pakatun matkalaukun paino. Huhhuh.

Kirjoittelen tätä itse asiassa Vallilassa. Olen elämäni ensimmäistä kertaa hostellissa Helsingissä, mutta se on jo toinen tarina se.