Kuusi yötä kesälomaan ja päässä sirrittää.
Nukun nykyään yleensä kuin tukki, mutta viimeisen viikon olen heräillyt pitkin yötä ja nähnyt pääasiallisesti unia töistä. Tästä johtuen lopulta sängystä itsensä ylös kammetessa ei ole erityisen levännyt olo.
Vapaat menivät leppoisissa tunnelmissa, mutta heti aamulla töissä huomasin, ettei huumori riitä enää yhtään mihinkään. Nyt pitäisi kuitenkin venyttää pinnaa, koska torstai ja perjantai olivat samalla viimeiset vapaat ennen lomaa eli tänään starttasi viimeinen seitsemän päivän putki.
Juuri nyt tuntuu, etten selviä siitä. Uskonpuute on tosiasia.
Pyyhin eilen pölyt lundiasta ja ehdin miettiä, johtuuko tämä väsymys jokakesäisestä siivousprojektista. Tapanani on tehdä erikoisemmat kotityöt ennen lomaa, etten sitten vapaalla ollessa käytä kaikkea aikaa siivoamiseen. Lopputulema oli, että asioilla tuskin on yhteyttä. En ole erityisemmin rehkinyt ja silti ainoastaan sääolosuhteista johtuen mansikat on vielä pakastamatta ja pienemmät matot pesemättä.
Eli ehkä olen oikeasti vain loman tarpeessa. Millähän sitä pysyisi tolpillaan vielä perjantai-iltapäivään? Ja vielä olennaisempaa, mahtaako kolmen viikon loma palauttaa edes auttavasti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti