Kahdeksan hössöttäjää

Viikkoja (kuukausia) stressaamani serkusten ruuanlaittokilpailu taputeltiin kasaan viikonloppuna. Pelkäsin kauheaa suorittamista, itkua ja hammastenkiristelyä ja tietysti itseni nolaamista epäonnistuneella annoksella. 

Tai ehkä eniten pelkäsin sitä, että muut epäonnistuvat ja pääpalkintona oleva Siro-astiasto lähtee mukanani kotiin, säilytystilaa kun ei oikeasti ole.

Ensimmäinen helpotus tuli aikataulupuolelle, kun sain kilpailun järjestäneeltä sedältäni luvan leipoa osuuteni perjantai-iltana kotona. Meidän osuudeksi jäi siis hankkiutua lauantaina paikalle, syödä sekä auttaa tarjoilussa ja siivoamisessa. Niin sitten lähdettiin aamuseitsemältä kohti Pirkanmaata 30 hengen luumupiirakka Ibizan takapenkillä.

Henna-serkku ikuisti leivonnaiseni. Toimii myös ilman vaniljakastiketta.

Matkan aikana kasvanut jännitys ja stressi laukesivat oikeastaan heti, kun päästiin paikalle. Tunnelma oli lämmin, eikä vartin myöhästyneitä edes katsottu pahalla silmällä. 15 kutsutusta serkusta kilpailemaan saapui kahdeksan ja suvusta koostuvaa tuomaristoa oli paikalla päätuomarina toimineen järjestäjän lisäksi 20. Olipa jotenkin ihana päästä puuhastelemaan kunnolla samalla aaltopituudella olevien ihmisten kanssa, se tietynlainen hössöttäminen kun taitaa olla meidän suvun määrittävin piirre (kuulemma pallinaamaisuuden lisäksi, ahem).

Ruokalistalle päätyi neljä alkuruokaa, yksi pääruoka ja kolme jälkkäriä, joista omani tarjoiltiin viimeisenä. Järjestyksessään nautitut ruokalajit olivat saaristolaisleipä savulohitahnalla, katkarapukasari, gratinoitu sipulikeitto ja juustoiset teeleivät, savutofu-parsakaalipiirakka, kermainen broileripasta (josta minulle oli erikseen ystävällisesti tehty noin neljän hengen annos erikseen ilman kanaa), paahtovanukas, vanilja-suklaatrifle ja kahvin kanssa tarjotut kookoksiset luumu-kauraneliöt.

Vettä! Suolaa!

Ihania ruokia, mutta etenkin jättimäisen triflen jäljiltä sokeriöveri oli tosiasia ja illalla oli oikean ruuan puutteesta ihan törkeän paha olo. Ajomatkan aikana syöty suklaa ei varsinaisesti auttanut asiaa. Onneksi Jaska-setä oli tehnyt pöytään salaattia tasapainottamaan vähän. En halua ajatella, mikä vointi olisi ollut ilman sitä.

Eniten koko päivässä harmittaa, että yritin tehdä leivonnaisesta pähkinäallergiselle kummipojalleni sopivan version, mutta metsään meni. Vasta leipoessa huomasin kookospussin kyljessä varoituksen pähkinäjäämistä. Paavo sai siis tilalla Fazerin muumilakun, joka näytti tekevän kauppansa, mutta kyllä silti hävetti.

Tsemppiäänestys. En edes tiedä, ketkä olivat viisi kirpsakan
luumuleivonnaisen ystävää, lahjomaton tuomaristo äänesti anonyymisti!

Osasin salaa etukäteen epäillä, ettei kenenkään tarvitse reissulta ihan tyhjin käsin poistua. Kun lopulta tajusin, että meistä joka ikinen lähtee kotiin 12 hengen Sirojen ja lukuisten tarjoiluastioiden kanssa, oli pakko vähän liikuttua. Niin pakattiin laatikot autoon ja ajeltiin sunnuntaina hyvin, hyvin varovasti kotiin. Seuraavaksi pitää sitten järjestellä varasto ja kaapit uudestaan, että ne saadaan pois lattialta. Hyviä konmarittajia otetaan mieluusti projektiin avuksi.

Tai vaihtoehtoisesti voisi suosiolla muuttaa isompaan asuntoon, jossa on tilaa kunnolliselle Siro-kaapille. Astiastoon kuuluu jopa sillivati.

ps. Luumu-kauraneliöt syntyivät Fannin & Kanelin aprikoosi-kauraneliöiden pohjalta. Pähkinän tilalla oli kookoshiutaleita, aprikoosin tilalla sesongissa olevia luumuja. Rasvaa laitoin taikinaan vähän enemmän ja tupsauttelin sekaan kardemummaa ja kanelia.