Jotenkin ihan poikkeuksellisen kamala ja väsyttävä viikko takana. Onneksi se on kohta ohi. Tietysti viikonloppuna pitää vielä istua noin 11 tuntia autossa ja matkustaa 900 kilometriä, mutta en aio ajatella sitä nyt, koska Ibiza starttaa pihasta vasta aamuseitsemältä.
Ruikuttamisen sijaan aion nyt keskittyä positiiviseen, nimittäin tekstiilien pesuvaahtoon. Olen suhtautunut asiaan yllättävällä intohimolla ja pidemmän aikaa.
Meille kannettiin alkusyksystä Markon lapsuudenkodista sinällään oikein sievä jatkettava ruokapöytä ja kuusi tuolia. Pöytä oli juuri sellainen, jota oltiin etsitty ja tuolien verhoilukin miellyttävän nautraali. Vanhassa ympäristössään ne vaikuttivat siisteiltä, mutta vanhasta, melko sekasortoisesta omakotitalosta pieneen kerrostalokaksioon siirtymisen jälkeen huomattiin, että vuosikaudet huolettomien siivojien ja monien kissojen taloudessa ovat tehneet tehtävänsä.
Pinttyneet tahrat ovat toki ärsyttäviä, mutta pahinta oli se haju. Minä ja herkkä nenäni toki haistamme kaiken voimakkaana, mutta jotain on todella pahasti vialla, jos lähietäisyydeltä haistamisen jälkeen kakoo minuuttikaupalla. Phuh.
Yritin etsiä tehokkaita suihkutettavia hajunsyöjiä, mutta tuloksetta. Yhtenä ajatuksena oli myös verhoilla tahrat piiloon, mutta en kestänyt ajatusta, että kaikki se paska lika jäisi tuolin sisään asumaan, eikä se hajukaa kauan jemmassa olisi pysynyt.
Sitten muistin omistavani höyrypuhdistimen.
Osa tahroista katosi jo ensihöyrytyksellä tietymättömiin. Sen lisäksi haju väheni ainakin 70 %. Riemu oli rajaton. Naiivisti oletin, että toinen höyrytyskerta riittäisi viimeistelemään projektin, mutta olin väärässä.
Muutamia viikkoja sitten nurisin asiaa vanhalle työkaverille, joka kiikutti minulle tarpeettomaksi jääneen purkin tekstiilin kuivapesuainetta. Testasin sitä muutamana tuoliin ja kas, isoimmat tahrat katosivat testiykilöistä harvinaisen pienellä vaivalla. Tämän viikon maanantaina käsittelin loputkin tuolit ja nyt ne ovat oikeasti ihan siedettävän siistit. Ja hajukin on pitkälti kadonnut! Jes, jes, jes!
Jostain tosin edelleen silloin tällöin löyhähtää inha likainen tuolinpäällinen ja puuosatkin ovat kieltämättä kipeästi puhdistamista vailla. Mutta siitä huolimatta iloitsen jo siitä, että olen näin pitkällä.
Merkki oli Bio Shout ja alkuperäinen ostopaikka kuulemma niinkin eksoottinen paikka kuin Sokos. Ei kannata pelästyä hajua purkista haisteltuna, käytössä se on paljon miedompi.
Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti