Rokumentti, jokavuotinen marraskuuni pelastaja, on taas ohi. Festariviikolla näin kahdeksan elokuvaa ja enemmänkin olisi mennyt, niin istumalihasten kuin ohjelmistonkin puolesta.
+
Bowie-retrospektiivi Taitokorttelissa
Onnistuin kyllä valitsemaan leffat tänä vuonna paremmin kuin hyvin! Blur, Elstree ja Strike a Pose olivat joukossa heikoimmat, mutta viihdyin niissäkin mainiosti. Mapplethorpe ja Supersonic olivat ehkä dokumentteina parhaat, kun taas JT LeRoy jäi eniten vellomaan päähän. Exotique Dancers ja Life, Animated puolestaan ovat ne, joita suosittelisin varauksetta kaikille puhuttelevina, mutta hyvän mielen dokumentteina.
Paljon parjattu Lost River painii ihan omassa sarjassaan jo siksi, että kyseessä oli näytelmäelokuva. Tykkäsin kyllä, mutta aloitus viimeistään klo 22 olisi ollut paikallaan, koska pimeässä, omituisessa ja unenomaisessa elokuvassa hereillä pysyminen tuotti reilua tuntia myöhemmin huomattavasti vaikeuksia. Olen silti tyytyväinen, että näin tämän teatterissa. Telkkarin ruudulta katsominen ei varmasti tee elokuvalle oikeutta.
Taitokortteli oli mitä parhain paikka ulkoilmanäytöksille. Onneksi pyllyynnyin paikalle, vaikka en ehtinytkään nähdä kuin kahdeksan videota.
Tänä vuonna jäi näkemättä mm. Gimme Danger, Accidental Courtesy, Everybody Wants Some!!, A Bigger Splash, Finding Joseph I, Cheer Up, Spandex Sapiens... Kuulin niistä kaikista niin hyvää, että pitää paikata nämäkin aukot mahdollisimmat pian.
Vaikka olisinkin jatkanut elokuvissa istumista sujuvasti toisenkin viikon, saattaa olla hyvä vähän levätäkin. Sunnuntaiaamuna todettiin molemmat, että olen poikkeuksellisen paljon loman tarpeessa.
Tarve purkautuu valitettavilla tavoilla. Lauantaina olin niin väsynyt ja ärsyyntynyt ihmisiin, että jätin Saimaan keikan väliin ja suuntasin kotiin neulomaan lapasia. Se sentään on terapeuttista ja rentouttavaa. Ainakin siihen asti, kunnes saan hartiat ihan lukkoon puikkoineni. Mutta se hetki ei ole vielä täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti