Vaarini päätti aikanaan jättäytyä kehityksen kärryiltä siinä vaiheessa, kun videot tulivat koteihin. Olen aina miettinyt, missä vaiheessa teknologia etenee siihen pisteeseen, etten itse enää viitsi vaivautua. Ehkä se hetki on jo koittanut.
Olen tässä hiljattain rekisteröitynyt sekä Tumblriin että Goodreadsiin.
Tumlbr-tilin kanssa oli vahva alku. Loin tilin juuri ennen töistä lähtemistä, aikeena tutustua asiaan rauhassa kotona. Kotona en enää muistanut tilini salasanaa.
Goodreadsin kanssa menee paremmin. Olen jopa muistanut päivittää sinne lukemiani kirjoja - ja lisännytkin kaikki luetut kirjat muutaman viime vuoden ajalta. Olen myös selvittänyt, miten saan lisättyä sellaisia kirjoja, joita tietokannasta ei vielä valmiiksi löydy. En kuitenkaan ole jaksanut tuottaa tähtiä kummempaa sisältöä tai miettiä, miten yhteisöllisyyttä palvelussa voi tai kannattaa käyttää.
 |
| Mitä täällä pitää tehdä?! |
Harmittaa, kun potentiaalisesti kiva asia menee hukkaan, mutta en ihan oikeasti jaksaisi nähdä tämmöisten eteen enää yhtään ylimääräistä vaivaa. Töiden puolesta pitäisi selvittää myös Snapchatin tai vähintään Instagram Storiesin syvin olemus, mutta niitäkin olen toistaiseksi vain vältellyt.
Jaksaisipa somettaa ihan kunnolla ja oikeasti perehtyä eri alustoihin, eikä vain luoda turhia haamutilejä ympäri internettiä. Twitter-tilinikin on vielä olemassa, mutta en ole tainnut käyttää sitä sitten sen yhden parin vuoden takaisen ajomatkan, kun toivottiin YleX:ltä jotain biisiä perjantai-illan ratoksi. Blogi on tällaisella iän ikuisella ja mahdollisimman vähän sosiaalisella alustalla. LinkedInissä käyn pyörähtämässä parin kuukauden välein, viimeksi kävin jopa klikkailemassa kavereille vähän suosituksiakin. Mutta en minä siitäkään oikeasti ole yhtään kartalla.
Voi vuosi 2000 ja scribble.nu. Tulkaa takaisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti