Viime viikolla kaivoin yli vuoden keskeneräisinä korissa odotelleet säärystimet taas työn alle.
Jämälankaprojektin langat loppuivat kesken - siksi ne olivatkin jääneet odottamaan parempia aikoja - ja talsiessani räntäsateessa hakemaan naapurista täydennystä lankakoriin mietiskelin, että olisipa kiva, jos oikeasti voisi sanoa harrastavansa käsitöitä eikä vaan näpertelisi juttuja ilman suurempaa päämäärää.
Mistä ihmeestä tämä ajattelumalli kumpuaa?
Laskeskelin nimittäin tehneeni valmiiksi viime syyskuusta lähtien ainakin kaksi paria Totoro-lapasia, viisi paria aikuisten sukkia (neljät lahjaksi, yhdet itselle), neljä paria vauvansukkia, yhden norjalaismyssyn ja vastasyntyneen tumput, kaulaliinan, huppuna toimivan tuubihuivin ja joogasukat. Sitten on niitä keskeneräiseksi jääneitä ja purettuja projekteja myös melkoinen pino.
 |
| Talvikauden 2016-2017 aikaasaannoksia. Pikkusukkien dokumenttikuva on lainattu Suvilta, kun itse unohdin kuvata yhtään paria. |
En ehkä osaa tehdä hienoja kiljoonan langan kirjoneuleprojekteja, tehtaile fiinejä kuviosukkia monsteritahtia tai jaksa keskittyä isompiin vaatekappaleisiin, mutta ehkä tässä voi jo sanoa harrastavansa neulomista, eikös juu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti