Fysioterapeutin kontrolli nilkan virheasennosta oli tänään.
Vähän lannistava reissu, vaikka ei ihan niin lannistava kuin olisi voinut olla. Jotain olen nimittäin osannut tehdä tässä välissä oikein: sain palautetta, että osaan jo seisoa oikeassa asennossa ja kyykky on parantunut huomattavasti.
Tasapainossa en sen sijaan oikealla puolella tahdo vieläkään pysyä ja syy löytyikin sitten pakarasta, tarkemmin keskimmäisestä pakaralihaksesta. Siitä samasta, jonka takia kävin fysioterapeutilla jo viisi vuotta sitten.
Sitä ei tietysti pysty sanomaan, johtuuko virheasento heikosta pakarasta vai onko pakara heikentynyt huonon asennon takia, mutta koko raajaa pitää nyt jumpata, päähuomion kohteena siis gluteus medius.
Aloitin uudet korjaavat jumppasarjat varovaisesti salilla tänään ja kylläpä muuten tuntuu imakalta, kun yrittää pitää tekniikan puhtaana. Mutta yritän nyt tsempata, että saisi edes jotain tukea lihaksistoon kesään mennessä.
Typerin olo tulee siitä, miten huonosti oman kroppansa tuntee. Kaikki virheasennot ovat silmin nähtävissä ja fyysisestikin helposti tunnistettavissa, mutta en huomannut mitään ennen kuin ulkopuolinen ihminen - joka bongasi ne minuuteissa - mainitsi niistä minulle.
Saa nähdä, kuinka tässä vielä käy. Ennemmin haluaisin saada asennon kuntoon treenaamalla enkä apuvälineillä (katson teitä, kalliit tukipohjalliset), mutta kyllähän se tällaista luonnetta turhauttaa, kun välittömiä tuloksia ei näy, vaikka kuinka saisikin hyvää palautetta.
Nää on kyllä kiinnostavia, vaikka ymmärrän, että niitä henkilökohtaisesti kokevana ei mitenkään kivaa. Onneksi pakaralihas on suht helppo tunnistaa liikettä tehdessä, toisin kuin syvät vatsalihakset vaikka, eli itsekin huomaa, meneekö treeni oikeaan lihakseen. Etureiska-päiväkirjoja odotellessa!
VastaaPoista