suuret pulmat!

Päätin tehdä viimeinkin kulttuuriteon ja katsoa Stieg Larssonin Millenium-elokuvat, joita Sub pyörittää jälleen lauantai-iltaisin. Ensimmäisen osan perusteella tuntuu oivalta ratkaisulta, kaikessa kamaluudessaankin ruotsalainen laadukas rikosdraama on aina ilo. Ikävä kyllä Teema ei vain tee projektiani turhan helpoksi, sillä lauantai-iltaisin tulee nyt vaikka mitä hienoja juttuja samaan aikaan, tällä viikolla Leonard Cohen -spesiaalia, ensi viikolla Banksy-elokuvaa. Kamalaa!

Tuskailun sijaan voisin tietysti yrittää päivittää boksini niin, että se tunnistaa kiltisti myös Ylen kanavapaketit ja pystyy tallentamaan kahta kanavaa samaan aikaan... Kovin vaivalloinen ajatus.

Huomenna alkaa seitsemän päivän työputki. Tämänpäiväisen vapaan aikana olisi ollut huutava tarve boksin päivityksen lisäksi siivoukselle ja vaateostoksille. Tekemättä jäivät kaikki. Sen sijaan kävin raapustamassa numeron 2 ennakkoäänestyslipukkeeseen, ulkona lounaalla, ostamassa sarjalipun Tapioon ja Suomalaisen alesta von Baghin Kaurismäki-kirjan. Kai sitä ehtii siivota aamullakin?

Siivousporkkanana toimikoon uusi seinätarrani. En anna itselleni lupaa laittaa sitä paikalle ennen kuin paikat on kunnossa ja tarran paikka huolella mallattu. Loogisin paikka olisi olkkarin päätyseinässä, mutta siinä on tapetti, enkä ole varma, uskallanko laittaa tarraa sen päälle. Tapettia en varjele, se on jo niin reikäinen. Mutta pysyykö tarra paikallaan tuossa? 

First world problems.

beans, papuja, bönor

Kuulin terveysalan ammattilaiselta eilen vähemmän tervetulleita uutisia: ilmeisesti kehoni nyt vaan sattuu olemaan sitä tyyppiä, joka varastoi huonoa kolesterolia ja siksi lukemat olivat aavistuksen verran koholla, vaikka ruokavalio on ok ja muut veriarvot enemmän kuin hyvät. Jopa hemoglobiini! Hemoglobiiniriemu loppui lyhyeen, kun tajusin käytettyjen rasvojen menevän nyt tarkempaan seurantaan. Että ai kun kiva.

"Vähemmän eläinrasvaa, enemmän kasvirasvaa" kuului terveysihmisen käsky. "Punaisen lihan tilalla enemmän kalaa ja kanaa" seurasi sitä. Istuin siinä huuli pyöreänä hetken ja kävin sitten uudestaan läpi pääasiassa pesco-vegetaristisen ruokavalioni perustat.

"Lisää hedelmiä ja kuituja!" oli vastaus aprikointiini. Luovutin, enkä siis enää jatkanut arkiruokani erittelyä vaan poistuin kiltisti paikalta pohdiskelemaan tilannetta omillani.

Epäilen, että joulukuun homejuustofestari saattoi vaikuttaa tulokseen, mutta ei vara venettä kaada. En siis enää osta juustoa leivän päälle (yhyy!) ja koitan nyt tunkea rypsiöljyä sellaisiinkin paikkoihin, joihin se ei mielestäni kuulu, itse kun yleensä nautin vaikkapa salaatin mieluiten ilman kastiketta. Ja koitan nyt sitten lisätä vielä hedelmiä ja kuituja, vaikka prosessissa saatan muuttua omenaksi. Mutta omenathan on kivoja, kaikki niistä tykkää, eritoten minä itse.

Harkitsen myös nyt siirtyväni 1% maitoon, vaikka sitä ei saakaan 1,5 litran tölkeissä eikä käsittääkseni myöskään luomuna (kaksi vaihtoehtoista ostokriteeriä maitotölkeilleni). Rasvattomaan en vaihda, se on pahaa. Siis vielä pahempaa kuin tavallinen maito, josta en myöskään oikeasti pidä, mutta juon kuitenkin, koska kehoni sitä tarvitsee kolesterolivarailusta huolimatta.

Yksi asia, josta en vielä tässä vaiheessa suostu luopumaan on ruuanlaittojuusto. Etenkään nyt, kun tulin tiistaina vahingossa improvisoineeksi ihan mahtavan ruokalajin. Viikon verran on jo tehnyt mieli tortilloja ja alkuviikosta oivalsin, ettei oikeasti tee mieli tortilloja vaan niitä mausteisia papuja ja avokadoasioita siellä sisällä. Avokadoa on siis mennyt nyt smoothiessa ja salaatissa pitkin viikkoa papuhimon tyydytin vanhasta rakkaasta sieni-kesäkurpitsavuoasta ja lasagnesta inspiraation saaneella ruualla, joka oli - varsinkin tässä tilanteessa - ehkä parasta ikinä.

Stock photo paremman puutteessa.

 3-4 annosta

1 pieni kesäkurpitsa (200-300g)
1 purkki meksikolaisia chilipapuja
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
2 isoa herkkusientä
tomaatti
loraus ruokakermaa
sambal oelekia maun mukaan (pavuissa on jo chiliä)
suolaa
pippuria
rypsiöljyä

juustoraastetta

Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi. Pilko sipuli, valkosipuli, tomaatti ja sienet.
Kuullota sipulia ja valkosipulia hetki öljyssä, lisää tomaatti ja sienet sekä pavut suoraan tölkistä. Keittele hetki.
Lisää ruokakermaa niin, että kastikkeesta tulee vähän juoksevampaa. Mausta.
Lado lasagnemaiseen tapaan öljyllä voideltuun vuokaan kerroksittain kesäkurpitsaviipaleita, kastiketta ja juustoa.
~200*C, noin 30 minuuttia uunin keskitasolla. Anna vetäytyä vähän aikaa.

Ehkä vähän rumaa ruokaa, mutta ei hitto kun tuli hyvää! Sivuun vähän tomaatti-avokadosalaattia ja se on siinä. Tosin kastike oli niin hyvää, että loput piti syödä leivän avustuksella. Hihi. Ensi viikolla sitten sitä kalaa, jos vaikka silakasta pitkästä aikaa jotain keksisin.

toiveita

Kävin kehityskeskustelussa ennen joulua ja siellä listattiin työminän tavoitteet tulevalle vuodelle. Viime vuoden hyvistä saavutuksista inspiroituneena laadin jälleen toive- ja tavoitelistan myös siviiliminälle. Molemmille riittää haastetta, toivottavasti myös rahkeita. Mutta kuten todettu, etenkin siviiliminän toiveiden ja tavoitteiden suhteen voi ottaa rennommin, niihin pääsee kuitenkin paremmin ilman turhia paineita. Onnistuessaan ne kuitenkin tukevat myös työminän ponnisteluja, näin ainakin uskon.

Vuonna 2012 toivon saavani liikuntarutiinini ja päiväkirjakirjoituksen taas oikeasti rullaamaan, saavani informaatiotutkimuksen aineopinnot käyntiin, lukevani viimeinkin Oksasen Puhdistuksen sekä muutaman aiemmin skippaamaani klassikon lisää ja pyrähtäväni ulkomaille kerran tai pari. Lisäksi tavoitteena on purkaa loputkin muuttokamat, muistaa puhdistaa lattiakaivo säännöllisesti (ja tarpeeksi usein), uudistaa vaatekaapin sisältöä maltillisesti sekä muistaa pitää järkeviä välipaloja mukana töissä kahvitauoille (eli vältellä liikoja kakkuja). Ja olla elämättä yli varojeni.

Viimeisen tavoitteeni hengessä tilasinkin juuri sisustusasioita melkein 50 eurolla. Tai itse asiassa vain yhden sisustusasian. Eh. Hieno seinätaide on kuitenkin kotiini tervetullutta, joten olkoon oikeutettua. Valokuva luvassa, kunhan lähetys saapuu ja saan taiteen aseteltua paikoilleen. Ehkä sitten saan ripustettua taulutkin. Sitä odotellessa...

Tavoitelistassa luki aluksi myös jotain oman tehokkuuskäsityksen muuttamisesta, mutta luulen sen olevan niin pitkäjänteinen projekti, ettei siihen yksi lyhykäinen vuosi riitä. Valotan: maanantaina oli vapaapäivä, jonka aikana mm. tiskasin viikonlopun tiskit, imuroin, pesin lattiat, pesin vessan, vein tietokoneen huoltoon, hujautin vahingossa liki 5 kilometrin lenkin ja kävin jumpassa, kampaajalla sekä kaupassa. Ja puhdistin sen saakelin lattiakaivon (limainen hius- ja nukkarotta, paras tapa käynnistää uusi vuosi!). Illalla sitten murehdin, kun niin vain valui hukkaan tämäkin vapaapäivä, kun mitään järkevää en taaskaan saanut aikaan.

Apua projektin onnistumiseen otetaan vastaan.

vuoden loppu

Vuoden viimeinen päivä lähti käyntiin pitkään odotetuilla vauvauutisilla. En tähän hätään keksi, mihin muuhun tekstiviestiin olisin mieluummin herännyt. Uutisen avulla olen jaksanut aamun pyllyydet, joihin lukeutuu esim. kaikkialle levinnyttä linssikeittoa ja tulviva lattiakaivo. Juhuu.

Tarkoitus olisi olla hermoilematta liikoja enää illemmalla, ettei symbolinen uusi alku tapahdu kiukkuisena.

Miten kävi edellisten uudenvuoden toiveiden ja tavoitteiden? 2.1.2011 kirjoitin blogiin:

"Vuonna 2011 haluaisin löytää töitä, kirjoittaa enemmän päiväkirjaa, juoda vähemmän olutta ja syödä vähemmän viinikumikarkkeja, opetella kokkaamaan joitain uusia ruokia, lukea vaikka pari tähän asti skippaamaani klassikkoa, käydä läpi opiskelupaperit, mahtua vielä nykyisiin vaatteisiini ja osata kieltäytyä biletilanteista ja muista sosiaalisista pakotteista, jos en halua mennä."

1. Löysin töitä, vieläpä omalta alalta ja kotikaupungista. Viihdyn. 

2. Päiväkirjaan kirjoitin tasan kerran, marraskuussa, joten sen vähän feilasin. Toisaalta sitä edellinen teksti oli helmikuulta 2010.

3. Oluen määrästä en osaa sanoa, vaikka nyt vuoden viimeisellä puoliskolla se ainakin on mielestäni vähentynyt. Viinikumikarkkeja en ole merkittävästi syönyt, mikä on erinomainen kehityssuunta.

4. Opettelin kokkaamaan moniakin uusia ruokia, enimmäkseen kevätpuolella. Muutamat olivat huippuja, toiset eivät niinkään. Mutta tavoitteessa ei puhuttukaan ruuan mausta tai laadusta mitään.

5. Klassikkoprojektin aloitin jo tammikuussa ja luin Richard Adamsin Ruohometsän kansan. Sitä seurasi Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys sekä kesätauon jälkeen Albert Camus'n sivullinen ja Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma. Monta ei klassikon asemassa olevaa luin näiden välissä. Ihan hyvä lukuvuosi.

6. Opiskelupaperit kävin läpi jo tammikuussa. Paljon väheni paperimäärä, mutta paljon oli myös sellaista, mitä en raaskinut heittää pois, mutta ehkä seitsemästä yliopistovuodesta saa jäädä muutakin käteen kuin todistus ja gradu?

7. Mahdun edelleen vuodentakaisiin vaatteisiini. Ja melkein kymmenenkin, vuonna 2002 ostettu neule oli päällä viimeksi eilen.

8. Sosiaaliset pakotteet ja biletilanteet, niin. Muotoillaanko näin, että tilanne on parantunut, vaikka viimeksi eilen lähdin liikenteeseen rauhan säilyttämiseksi. Valitettavasti suurin osa tapahtumista niistä, joihin haluaisin mennä, on viikolla eli en voi enää mennä, jos haluan olla hereillä töissä seuraavana päivänä.

Kokemuksen valossa näyttäisi siltä, että tämä tavoitteiden ja toiveiden listaaminen on huomattavasti toimivampi systeemi kuin lupausten tekeminen. Aion pitää tästä kiinni myös vuonna 2012. Ehkä annan kuitenkin vuoden vaihtua ennen kuin mietin asiaa enempää.

perinteitä sittenkin

Alan hiljalleen toipua erilaisesta joulusta. Olin etukäteen aika varma, että sopeutuisin hyvin mihin vaan, omia jouluperinteitä kun ei juuri ole.

No, olin väärässä. Siis lähinnä jouluperinteiden olemassaolosta, en niinkään sopeutumisesta. Kyllä sitä aina muutaman päivän pärjää. En voi silti väittää, etteikö tämä olisi etenkin aattona vaatinut huolellista asennoitumista.

Minun jouluuni on näin aikuisiällä kuulunut ensin armoton hössötys, sitten hiljaisuus. Kunhan kaikki ruuat on saatu (itkuraivarin kautta) tehtyä, siistitään paikat. Syödään rauhassa, ja ennen kaikkea yhdessä, ketä ikinä onkin paikalla. Ulos kävelylle sään ja jaksamisen salliessa, välillä voi vaikka lukea. Kynttilät palaa, ei ole meteliä. Illalla voi avata punkkupullon, natustella suklaata ja katsoa hyvän elokuvan tai jotain klassikkosarjaa. Kanavasurffailu ja yleinen kakofonia on kielletty. Jossain vaiheessa ehkä pelataan lautapeliä. Valvotaan liian myöhään, mutta se ei haittaa, koska yöllä kuuluukin syödä lisää.

Tänä vuonna oli enimmäkseen toisin. Aattona oli kyllä punkkupullo ja myöhäisillassa Kala nimeltä Wanda. Joulupäivänä käytiin lisäksi voittamassa Trivial Pursuitin serkusturnaus. Mutta siinä se sitten olikin, ei siis oikein tullut joulufiilistä missään kolossa, vaikka välillä yritin livahtaa Simpsonit-putkesta kirjan pariin.

Koska välipäivät menevät töissä, ei rauhoittumista voi hoitaa oikein nytkään. Pitänee tyytyä miniannoksiin lukemista ja kynttilänvaloa iltaisin.

Ja ehkä vähän ruokahössötykseen uudeksivuodeksi.