Juna kulkee

Eläköön yksittäiset lomapäivät ja pitkät viikonloput! Lomailin viime viikonloppuna Helsingissä ja nyt istun taas junassa. Tosin tällä viikolla olen liikenteessä ihan arkivapaiden puitteissa, mutta riemu se on pienikin riemu.

En tietysti poistunutkaan Joensuusta puoleentoista kuukauteen, mikä on omalla mittapuullani aika pitkä aika, mutta kyllähän tämä jälleen VR:n hellässä huomassa nököttäminen vähän hölmöltä tuntuu. Syy on tosin ymmärrettävä: ihan kohta vanheneva sarjalippu.

Jos istumisen uuvuttavuutta ei lasketa, niin tekee kyllä ihan hyvää tuulettua välillä. Kotona tuntuu, että ajatukset kiertävät koko ajan samaa kehää, eikä niistä päässyt viikonloppunakaan tietenkään täysin irti, mutta tulipahan muuta ajateltavaa rinnalle. Se on hyvä se.

Ettei annoskateus iskisi. Toisaalta riski kaikkien harmistumiseen on korkea.
Om Namin yogi-kulhossa toimi kaikki muu paitsi riisi-hirssipohja, joka
valitettavasti muodosti puolet annoksesta.

Odotin reissulta hengailua, kulttuuria ja ruokaa, ne periaatteessa sainkin. Ravintolakarma ei tosin suosinut, kun useammasta paikasta oli haluamani tuotteet loppu. Perjantain teatterikin oli vähän pettymys - hyvistä alkuasetelmista huolimatta ajatus alkoi harhailla pariinkin kertaan ja kokonaisuus jätti haalean olon, vaikka hienojakin elementtejä löytyi. En olisi välttämättä pistänyt pahakseni, jos lippu olisi ollut vähän huokeampi, mutta 40,50€ hinnalla odottaisin kyllä jo oikeasti kunnon elämyksiä. Ensi kerralla sitten paremmalla tuurilla.

Syyssonaatin puhuttelevin yksityiskohta oli lavan reunoilla oleva valo-
ja vesielementti. Muutenkin lavastus oli hieno. Arvostin.

Maximin hummusannoksesta riittää lastuja ja dippejä kahdelle, voin luvata.

Onneksi uusittu Maxim ja Three Billboards Outside Ebbing, Missouri lauantaina paikkasivat tilannetta ansiokkaasti. Ja huomasin, etteivät keskittymisongelmat sentään vaivaa, jos kulttuurituote oikeasti puhuttelee.

Vinski ja sunnuntaiaamun aurinko.

Momotokon annoksessa ei ollut valittamista! Paitsi ehkä proteiinin määrässä,
vihervuori kun ei pitänyt mahaa täynnä kovin pitkään.

Ja loppujen lopuksi tärkeintä oli ihmis- ja kissakavereiden seura. Nyt vain toivon, että tällä alkaneella reissulla ehtisin nukkua vähän enemmän kuin kuusi tuntia yössä.

Kirja korville

Keskittymisongelmat kirjojen parissa jatkuvat, saan luettua 10-20 sivua kerrallaan, vaikka kirja olisi kiinnostavakin. Mutta Podcasteja näemmä jaksan kuunnella! Koska kuitenkin kaipaisin myös fiktiivistä kirjallisuutta elämääni, olen alkanut pohtia vaihtoehtoja. Mitäs äänikirjasovelluksia niitä olikaan olemassa? Mielellään sellaisia, jotka olisivat valikoimaltaan vähän laajempia kuin Areenan tarjonta.

BookBeat ja StoryTel ovat tietysti aina vaihtoehtoja, mutta hintansa vuoksi vähän arveluttaa. Mielelläni maksaisin, jos käyttö olisi säännöllistä, mutta hinta pompsahtaa kyllä aika korkeaksi, jos ehtii tai jaksaa kuunnella vaikka vain yhden kirjan kuussa. 

Englanninkielisiä vaihtoehtoja olisi varmasti tarjolla enemmänkin, mutta ei nyt jotenkin innostaisi lähteä niistä parasta metsästämään - ja toivoisin kyllä kovasti myös suomenkielistä aineistoa.

Lainasin tänään kirjastosta kokeeksi yhden e-äänikirjan, mutta niitä ei ilmeisesti pysty kuuntelemaan kuin selaimella, mikä on vähän harmillista, kun muut e-kirjat ovat sielläkin saatavilla kätevästi Ellibs-sovelluksen kautta. Jospa toimisi mallikkaasti edes puhelimen selaimella, koska eniten äänikirjoja kaipaa tietysti esimerkiksi lenkillä tai junassa.

Tänään askarruttaa

Miksi Vianan tofua ei saa Joensuusta?

Miksi kolmosen puikoista yksi häviää aina jonnekin?

Miksi Duolingon uusi päivitys on niin huono?

Miksi salille on niin vaikea lähteä, vaikka tietää että jälkeenpäin on hyvä olo?

Miksi työpaikalla on nyt melkein joka päivä kakkua tai muita leivoksia?

Miksi en harkinnut asuntokauppoja ennen kuin uusi asbestilainsäädäntö tuli voimaan?

Miksi minulle nyt mainostetaan tarjousmatkoja Espanjaan, kun en niitä enää aktiivisesti etsi?

Miksi lonkka kipeytyy nyt, kun olen taas innostunut kävelylenkeistä?

Miksi joistain vaatteista on niin vaikea luopua, vaikka niitä ei olisi käyttänyt vuosikausiin?

Miksi kampaamoiden hinnat hilautuvat koko ajan ylöspäin - lähelle kipurajaa ja sen yli?

Keittiö kiehtoo taas

Tässä ruokavaliokyttäämisessä on kyllä se vinha puoli, että olen innostunut taas laittamaan ruokaa. Meillähän Marko hoitaa vähintään 70% kokkaushommista, joten itselläni on ollut omilla vuoroilla inspiraatio karussa. Mutta nyt on eri kuviot.

Olen viimeisten viikkojen aikana tehnyt kasapäin järkevää ja enimmäkseen varsin hyvänmakuista arkiruokaa. Perushutun kuten soijanakkikeiton ja kaalilaatikon lisäksi tein esimerkiksi viime viikolla ihan käsittämättömän hyvää uunikalaa seitistä (Markon arvio oli 3/5, mutta mies inhoaa seitiä, joten käytännössä sama kuin 5/5) ja papu-kurpitsasosekeittoa, sunnuntaina innostuin testaamaan uusia kikhernepihvejäkin.

Toki Marko kokkaa meillä edelleen paljon, mutta prosentit taitavat olla nyt lähempänä 50-50 entisen epäsuhdan sijaan. Hyvä niin. Ei sillä, etten arvostaisi toisen tekemää ruokaa, mutta sen myötä ilmaantuva laiskuus ja luovuuden puute on turhauttavaa. Eli olen ihan tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen.

Ja sain muuten sen laskiaispullankin, jopa useamman. Nyt kun siitä karnevaalista on selvitty, valkoinen vehnä ja puhdas sokeri saavat taas hetkeksi väistyä ruokavaliosta. Ei ole ihan niin toivottomat näkymät enää. Onneksi.

Tammikuun luetut

Heidi Köngäs: Sandra

Sandra on helppolukuinen romaani raskaasta aiheesta: näkökulma siihen, miten sisällisota kohteli kotirintamaa ja etenkin yhden perheen nuorta äitiä. Nautin yleensä kovasti menneen ajan arjen kuvauksesta ja sitäkin kyllä Sandrassa piisaa, mutta toisin kuin esimerkiksi Paula Havasteen Kaksi rakkautta -romaanin jälkeen, en ajatellut yhtään porkkanavelliä tai silakkalaatikkoa, vain ainoastaan sodan toivottomuutta ja sitä, miten lähellä sadan vuoden takaiset tapahtumat loppujen lopuksi ovat, vaikkei niistä juurikaan puhuta ja näin 80-luvun alussa syntyneen maailma on valovuosien päässä isoisoäitien kokemuksista. Hieno romaani, joka todennäköisesti filmatisoidaan ennemmin kuin myöhemmin. Se on tärkeää, sillä tarina tavoittaa sitä kautta varmasti enemmän ihmisiä, mutta itse en varmastikaan pysty elokuvaa katsomaan.

Lily Collins: Unfiltered: No Shame, No Regrets, Just Me

Tämä oli aika ristiriitainen lukukokemus, mikä johtuu pitkälti siitä, että taidan valitettavasti olla tälle kirjalle liian vanha. Alle kolmekymppisen naisen suuret valaistumiset ja oman polun löytäminen tuntuivat lähinnä korneilta ja turhan aikaisilta. En missään nimessä väitä, että jutut olisivat olleet huonoja, enkä Collinsin kokemuksia. Nuorempana olisin varmasti nauttinut tästä todella paljon ja toivonkin, ettei Collins hylkää kirjoittamista ja tuottaisi myös fiktiota. Seuraavat muistelmat lukisin mielelläni vaikka parinkymmenen vuoden kuluttua!

Carrie Fisher: The Princess Diarist

The Princess Diaristin teksti on taattua Fisheriä: hulvattoman hauskaa ja raadollisen avointa vuorotellen. Harmillisesti kuitenkin luin tätä juuri siinä vaiheessa, kun keskittymiskyky mihinkään kirjalliseen alkoi herpaantua, enkä siksi ehkä nauttinut kirjasta niin paljon kuin jossain muussa tilanteessa olisin todennäköisesti tehnyt. Voin silti suositella, etenkin jos julkkismuistelmat ja Tähtien sota kiinnostaa. Ja kiinnostavathan ne.