syyskauden mantrat

Elämässä opittua: huonosti nukutun yön jälkeen ei kannata aloittaa aamuaan vegaaniliiton sivuilta. Olen potenut eläinmaailmantuskaa nyt muutaman päivän eikä loppua näy. Asiaa ei auta vegaanituttavan kanssa keskusteluun juuttuminen tunneiksi. 

Mantra: syön juustosta huolimatta melko eettisesti, kaikesta ei voi luopua, kaikesta ei tarvitse luopua. 

Onneksi sain käsiini supertuoreita mustatorvisieniä. Herkkukeitto ja keittiössä kuivuvat sienet vähentävät tuskastelua edes vähän. Lisäksi leivoin työpaikan nyyttäri-iltaan kauniin ja kirkkaan kasvispiirakan. Jaan henkisiä hyvä ihminen -pisteitä itselleni. Kävin myös eilen noukkimassa ystävän pihalta kaksi kassillista omenoita. Lisää pisteitä jaossa, kunhan ehdin niiden kimppuun.

Ehkä maailmantuskaa pahentaa se, että olen onnistunut jotenkin jo etukäteen stressaantumaan syksyn vapaa-ajan vähyydestä. Ehdin kevään aikana tottua siihen, että on aikaa nähdä ihmisiä, maata sohvalla, katsoa sarjoja, leipoa ja käydä liikkumassa silloin kun sattuu huvittamaan. Olen kaikesta huolimatta ilmoittautunut mukaan uusiin vapaa-ajan asioihin: jostain sitä aikaa on pakko repiä, pää siinä leviää jos elämän sisältö on työajan ulkopuolella informaatiotutkimus.

Toinen mantra: kyllä tästä selvitään, aikataulut järjestyvät ajan mittaan.

Pakko noiden on hiljalleen alkaa tepsiä. Sitä odotellessa lupauduin ostamaan vielä vähän torvisieniä.

tanssihousut

Eläköön harvinaiset maanantaivapaat! 

Onneksi kuuntelin päänsisäistä ääntä ja olin tänään kotona. Olisin ollut koti-illan tarpeessa vakavasti jo perjantaina, mutta elämä tuli tielle. Tänään en meikannut, pukeutunut ja juossut hätäisesti aamulla ovesta ulos. Pitkin päivää olen lähinnä maannut sohvalla lukien sekä hömppää että tenttikirjaa. Välissä vähän siivoilin ja kokkasin. Ruoka odottelee nyt keittiössä jahka palaan hikipallona afrosta.

Vähän teki mieli jättää afro väliin ja olla vain kotona. Lopulta en keksinyt siihen mitään järjellisempää syytä kuin Missulta eilen torikirppiksellä ostamani housut. Ei niissä pitänyt olla mitään erikoista, vähän nuhjuiset H&M:n vanhat polvihousut. Minut pidempään tunteneet ovat kuitenkin saattaneet joskus huomata, että tietyt vaatekappaleet aiheuttavat minussa tarvetta liikkua tietyllä tavalla. Polvihousut eivät herätä niinkään mitään tiettyä liikettä, mutta saavat minut tanssimaan ihan kaikkialle lantio edellä. 0,20 euroa ja se etten varmaankaan voi siis käyttää niitä töissä ovat aika pieni hinta siitä, että tuntee itsensä musikaalitähdeksi.

Niin viihdyttäviä kuin kotiaskareet uusissa housuissa ovatkin olleet, on ehkä syytä vaihtaa ne edes hetkeksi toisiin, niihin varsinaisiin tanssihousuihin, ja suunnata Islolle keräämään energiaa tulevaa erikoistyöviikkoa varten.

syksyn tuoksu

Tänään nukuin pommiin ja olin silti ensimmäisenä töissä. Matkalla tuoksui ensimmäistä kertaa alkusyksy. Kesää ja aurinkoa mitenkään väheksymättä, tämä on kevyesti lempivuodenaikani. Ulkona on raikasta ja ilma helppoa hengittää. Kohta vuodenajan kruunaa kaikkialla leiskuvat kauniit värit.

Teki mieli mennä ostamaan koulutarvikkeita. Miten sattuikaan, 13 vuotta palvellut Eastpak-reppuni on hajoamispisteessä. Ja koska minulla on melkein oikeastikin koulusyksy alkamassa, tarvitsisin uuden vihon muistiinpanoja varten. Jostain syystä lukuaikataulun tekemisestä en ole ihan yhtä fiiliksissä.

urasuunnitelmia

Keksin uuden asian, mikä haluaisin olla isona. Haluan olla Steven Moffat. Olen ennenkin tajunnut, että mies on sekä Couplingin että Uuden Sherlockin takana. Tänään oivalsin, että Moffatin tuotoksia ovat myös 2000-luvun Doctor Who sekä Tintti-elokuva. Siinä se, minusta tulee Steven Moffat.

Sherlockista puheen ollen, kiitos Ylelle ykköskauden uusimisesta ja uusista jaksoista nyt elokuussa. Minäkin pääsin mukaan iloiseen hypetysjoukkoon. Ykköskausi meni vielä makustellessa, mutta eilen katsottiin kakkoskauden ensimmäinen jakso. Aaa! Nythän se vasta vauhtiin pääsikin. Mieli haikaili jo boksilla odottavan kakkosjakson perään (Baskervillen koira!), mutta työläisen arki-ilta pakotti uudistuneen Sherlock-fanin unille. Toisaalta nyt se odottaa jotain toista viilenevää alkusyksyn iltaa.

Yksi ongelma Sherlockin kanssa on itse Sherlock. Benedict Cumberbatch lienee ihan mainio näyttelijä ja tässäkin roolituksessa kieltämättä erinomainen, mutta Sovituksen takia silmissäni ikuinen niljake. Onneksi Watson tasapainottaa. Kuten Paulan kanssa joskus todettiin, jos toisessa pääosassa on Martin Freeman, ei voi mennä kovin pahasti metsään oli tilanne mikä tahansa. Eli niitä kolmea Hobitti-elokuvaa odotellessa.

Toinen, vakavampi, ongelma on, että sarja uhkaavasti herättelee uinuvaa Lontoo-kaipuutani. Sain eilen käsiini 8 desiä ihan juuri pilaantuvia mustikoita, joten eilisen jakson jännitysherkkuna toimi ex tempore leivottu mustikkakukko. Seuraavaa varten mielessä pyörii jo vaikka mitä skonssiviritelmiä. Se vielä sallittakoon, mutta estäkää minua ennen kuin ostan a) rasvakeittimen b) lentoliput. Kiitos.

syömällä selviää

Käsittämätön melankolia on vallannut mieleni. Se on hanurista muun muassa siksi, että tarjolla olisi ihanat, aurinkoiset ulkoilusäät eikä opinnotkaan ole vielä nielemässä vapaa-aikaani. Vaikka mieli tekisi lähinnä maata sohvalla, olen päättänyt tehdä kivoja kesäasioita - lähinnä syömisen merkeissä - vaikka sitten suu mutrussa.

Eilen kävin tivolissa. Pääsin maailmanpyörään ja söin ensimmäisen hattarani lähemmäs kahteenkymmeneen vuoteen. Tahmasormineni kaipasin parempaa kamerapuhelinta, sillä varsinaisesta kamerastani oli taas paristot loppu. Pyöräilin Jokiasemalle (nyt on syöty se nacholautanen - kauan siitä olen puhunutkaan, neljä kesää?) ja Niinivaaran vanhalle vesitornille. Päätin että on ihan ok siivota keittiö lauantai-iltana puoli kymmenen aikaan ja näin ollen sain aamulla keittää kardemummakahvini ilman keittiöstä mieleen rönsyävää kaaosta.

Tänään laitoin korkkarit töihin ja alkuillasta suuntasin ravintolapäivän kunniaksi Suvantokadulle. Välissä kävin ostamassa niitä paristoja, mutta en kehdannut kuvata annoksia, joita Ravintola Mesi tarjosi minulle 15 eurolla kuusi erilaista. Koska onnistuin syömään tällä viikolla kolmena päivänä muikkukeittoa, olisi ehkä kannattanut valita punajuurimenu. Kalaa kuitenkin perjantaina pöytää varatessani valitsin. Ei huono valinta lainkaan.

- Savusärki-kuusenkerkkä-crostini

- Porkkana-appelsiinikeitto kookosvaahdolla

- Ahvenceviche, hernettä ja mansikkaa

- Haukea ja sinappia (ja varsin montaa eri härpäkettä)

- Vaniljajäädykettä, omenaa ja korvapuustia (+ kahta siirappia)

- "Kahvi" tai "tee"

Vika jälkkärini oli "tee", kahvikupissa tarjottu lämmin valkosuklaa-viherherukkakakku. Tai hyytelö. Tai kohokas. Mainio idea ja hyvää oli. Samoin crostini, keitto ja haukiannos - fileeni kun oli pieni ja herkku, Markolle sattui isompi ja vähemmän maukas.

Töiden takia en ehtinyt Penttilässä olevaan kasvisravintolaan, harmitti. Mutta aamupäivällä päätin, että vielä joskus olen ravintolapäivänä Helsingissä. Ja syön sydämeni kyllyydestä. Koko päivän.