Keksin uuden asian, mikä haluaisin olla isona. Haluan olla Steven Moffat. Olen ennenkin tajunnut, että mies on sekä Couplingin että Uuden Sherlockin takana. Tänään oivalsin, että Moffatin tuotoksia ovat myös 2000-luvun Doctor Who sekä Tintti-elokuva. Siinä se, minusta tulee Steven Moffat.
Sherlockista puheen ollen, kiitos Ylelle ykköskauden uusimisesta ja uusista jaksoista nyt elokuussa. Minäkin pääsin mukaan iloiseen hypetysjoukkoon. Ykköskausi meni vielä makustellessa, mutta eilen katsottiin kakkoskauden ensimmäinen jakso. Aaa! Nythän se vasta vauhtiin pääsikin. Mieli haikaili jo boksilla odottavan kakkosjakson perään (Baskervillen koira!), mutta työläisen arki-ilta pakotti uudistuneen Sherlock-fanin unille. Toisaalta nyt se odottaa jotain toista viilenevää alkusyksyn iltaa.
Yksi ongelma Sherlockin kanssa on itse Sherlock. Benedict Cumberbatch lienee ihan mainio näyttelijä ja tässäkin roolituksessa kieltämättä erinomainen, mutta Sovituksen takia silmissäni ikuinen niljake. Onneksi Watson tasapainottaa. Kuten Paulan kanssa joskus todettiin, jos toisessa pääosassa on Martin Freeman, ei voi mennä kovin pahasti metsään oli tilanne mikä tahansa. Eli niitä kolmea Hobitti-elokuvaa odotellessa.
Toinen, vakavampi, ongelma
on, että sarja uhkaavasti herättelee uinuvaa Lontoo-kaipuutani.
Sain eilen käsiini 8 desiä ihan juuri pilaantuvia mustikoita, joten
eilisen jakson jännitysherkkuna toimi ex tempore leivottu mustikkakukko.
Seuraavaa varten mielessä pyörii jo vaikka mitä skonssiviritelmiä. Se vielä sallittakoon, mutta estäkää minua ennen kuin ostan a) rasvakeittimen b) lentoliput. Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti