Käsittämätön melankolia on vallannut mieleni. Se on hanurista muun muassa siksi, että tarjolla olisi ihanat, aurinkoiset ulkoilusäät eikä opinnotkaan ole vielä nielemässä vapaa-aikaani. Vaikka mieli tekisi lähinnä maata sohvalla, olen päättänyt tehdä kivoja kesäasioita - lähinnä syömisen merkeissä - vaikka sitten suu mutrussa.
Eilen kävin tivolissa. Pääsin maailmanpyörään ja söin ensimmäisen hattarani lähemmäs kahteenkymmeneen vuoteen. Tahmasormineni kaipasin parempaa kamerapuhelinta, sillä varsinaisesta kamerastani oli taas paristot loppu. Pyöräilin Jokiasemalle (nyt on syöty se nacholautanen - kauan siitä olen puhunutkaan, neljä kesää?) ja Niinivaaran vanhalle vesitornille. Päätin että on ihan ok siivota keittiö lauantai-iltana puoli kymmenen aikaan ja näin ollen sain aamulla keittää kardemummakahvini ilman keittiöstä mieleen rönsyävää kaaosta.
Tänään laitoin korkkarit töihin ja alkuillasta suuntasin ravintolapäivän kunniaksi Suvantokadulle. Välissä kävin ostamassa niitä paristoja, mutta en kehdannut kuvata annoksia, joita Ravintola Mesi tarjosi minulle 15 eurolla kuusi erilaista. Koska onnistuin syömään tällä viikolla kolmena päivänä muikkukeittoa, olisi ehkä kannattanut valita punajuurimenu. Kalaa kuitenkin perjantaina pöytää varatessani valitsin. Ei huono valinta lainkaan.
- Savusärki-kuusenkerkkä-crostini
- Porkkana-appelsiinikeitto kookosvaahdolla
- Ahvenceviche, hernettä ja mansikkaa
- Haukea ja sinappia (ja varsin montaa eri härpäkettä)
- Vaniljajäädykettä, omenaa ja korvapuustia (+ kahta siirappia)
- "Kahvi" tai "tee"
Vika jälkkärini oli "tee", kahvikupissa tarjottu lämmin valkosuklaa-viherherukkakakku. Tai hyytelö. Tai kohokas. Mainio idea ja hyvää oli. Samoin crostini, keitto ja haukiannos - fileeni kun oli pieni ja herkku, Markolle sattui isompi ja vähemmän maukas.
Töiden takia en ehtinyt Penttilässä olevaan kasvisravintolaan, harmitti. Mutta aamupäivällä päätin, että vielä joskus olen ravintolapäivänä Helsingissä. Ja syön sydämeni kyllyydestä. Koko päivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti