Eläköön harvinaiset maanantaivapaat!
Onneksi kuuntelin päänsisäistä ääntä ja olin tänään kotona. Olisin ollut koti-illan tarpeessa vakavasti jo perjantaina, mutta elämä tuli tielle. Tänään en meikannut, pukeutunut ja juossut hätäisesti aamulla ovesta ulos. Pitkin päivää olen lähinnä maannut sohvalla lukien sekä hömppää että tenttikirjaa. Välissä vähän siivoilin ja kokkasin. Ruoka odottelee nyt keittiössä jahka palaan hikipallona afrosta.
Vähän teki mieli jättää afro väliin ja olla vain kotona. Lopulta en keksinyt siihen mitään järjellisempää syytä kuin Missulta eilen torikirppiksellä ostamani housut. Ei niissä pitänyt olla mitään erikoista, vähän nuhjuiset H&M:n vanhat polvihousut. Minut pidempään tunteneet ovat kuitenkin saattaneet joskus huomata, että tietyt vaatekappaleet aiheuttavat minussa tarvetta liikkua tietyllä tavalla. Polvihousut eivät herätä niinkään mitään tiettyä liikettä, mutta saavat minut tanssimaan ihan kaikkialle lantio edellä. 0,20 euroa ja se etten varmaankaan voi siis käyttää niitä töissä ovat aika pieni hinta siitä, että tuntee itsensä musikaalitähdeksi.
Niin viihdyttäviä kuin kotiaskareet uusissa housuissa ovatkin olleet, on ehkä syytä vaihtaa ne edes hetkeksi toisiin, niihin varsinaisiin tanssihousuihin, ja suunnata Islolle keräämään energiaa tulevaa erikoistyöviikkoa varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti