tiistai 31. toukokuuta 2016

Kirppiskasan paluu

Meillä on viikon verran kimppapöytä kirppiksellä. Vanhan kokemuksen pohjalta olin toki osannut varautua pettymyksiin, mutta ainahan se harmittaa, ettei kauppa käy toivotulla tavalla.

Eniten ihmetyttää se, etten osaa yhtään aavistaa, mikä menee kaupaksi ja mikä ei. Kivoista kesävaatteista sain myytyä vain yhden tunikan (3 €), mutta huonolla tavalla vuosituhanteen vaihteen muodin mukaiset aurinkolasit (1 €) hävisivät kasasta kyllä. Samoin kaikki kirjat.

Itse asiassa kävi taas niin, että tavarat, jotka olisi ihan sama pitää hyllyssä tai antaa ilmaiseksi eteenpäin menivät kaupaksi heti. Vastavuoroisesti ne, jotka oikeasti haluaisin myydä jatkokäyttöön jäivät edelleen odottamaan uutta omistajaansa.

Kaikki onneksi pääsivät tällä kertaa omilleen ja hieman jopa voitolle. Kaksi isoa kassillista tavaraa kirpparille kannoin, mutta vain yhden toin takaisin. Edistystä sekin tietysti. Mutta mihin hittoon minä nyt nuo kaikki vaatekaapista jo pois raakatut, kotiin palautuneet vaatteet taas tungen?

Vanha kunnon vaatteidenvaihtoilta saattaisi hyvinkin olla taas paikallaan.

maanantai 30. toukokuuta 2016

Poika

Kävin viikonloppuna näyttelyavajaisissa. Koska näyttelyn joka ikisessä kuvassa on mallina oma kummipoika, reagoin asiaan pienellä hysterialla ja huomattavalla tunteellisuudella. Kuvaaja on ystävällisesti antanut kuviaan lähipiirin käyttöön jo vuosien ajan ja useampikin löytyy isossa koossa teetettynä, joten ajattelin, että hankinnoilta vältytään. 

Olinpa väärässä.

Mukana oli muutamia, joita en ole ikinä ennen nähnyt. Vanhat tututkin olivat käsiteltyinä ja kehystettyinä uuden oloisia. Lyhyehkön sisäisen kamppailun antauduin lopulta Cadillac-teemaisen kuvan vietäväksi.

Tätä harkitsin myös.

On se kuvaajan ja minun yhteinen kummipoika aika valloittava tapaus, kuvissa ja kasvotusten. En ole pariin kuukauteen päässyt moikkaamaan, joten yritin tällä reissulla kerätä taas poikaenergiaa varastoon. 

Eilen käytiin kahdestaan minun kummitädilläni kylässä. Matkalla puhuttiin nokkosista ja juostiin nopeampaa kuin skootteri (ainakin melkein). Nopeasti se jo juoksee ja 5-vuotiaan energialla vielä. Pitää varmaan alkaa treenata seuraavaa kertaa vasten. Ja hankkia housuihin kunnollinen vyö.

ps. Olen toki puolueellinen, mutta suosittelen siitä huolimatta näyttelyä, kellä ikinä onkaan asiaa Karkkilan suunnalle tai lähimaastoon alkukesästä. Näyttely on esillä 1.6.-3.7. välisenä aikana ke-su klo 12-17. Sitä paitsi Työläismuseo ja Pakari ovat ihania paikkoja. Ja vain kolmisen kilsaa kakkostieltä.

perjantai 27. toukokuuta 2016

Superlomailija

Tein tänään Hesarin testin, jonka tulos kertoi minun olevan superlomailija.

Aiot saada kaiken irti lomastasi ja sinulla on tarkat suunnitelmat koko perheen loman ajaksi. Oletko ottanut huomioon, että lomalla tulisi nauttia myös vapaudesta. Ota rennosti. Katsele pilvien liikkumista taivaalla. Älä mieti eilistä äläkä huomista vaan elä tässä hetkessä.

Kieltämättä tunnistan itseni kuvauksesta. En vain tiedä, oliko tämä hyvä vai huono testi tehdä alle kaksi viikkoa ennen lomamatkaa.

Kasvava matkahysteria nimittäin on tosiasia. Onko kaikki tarpeellinen hoidettu ja hankittu? Mitä vielä pitää selvittää? Kuinka paljon pitää opetella sanastoa varastoon? Aaa!

Meillä on matkaliput ja majoitukset varattu, reitit majapaikkoihin selvitetty ja lopulta molemmilla myös voimassaolevat passit. Sen pitäisi riittää pitkälle ja olenkin leikitellyt ajatuksella lomamatkasta ilman yhtä ainutta museota tai galleriaa. Hengailua ja ympäriinsä kävelyä vain! Ihanaa!

Toisaalta muistan elävästi sen hetken parin vuoden takaa, kun istuimme Bathin keskusaukiolla kiukuttelemassa, kun en ollutkaan suunnitellut tai selvittänyt tekemistä etukäteen, eikä keksitty mitään.

Olen viime päivinä selaillut Pinterestiä varovasti ja laittanut yhden matkaoppaan kirjastossa varaukseen. Pärjääkö niillä vai pitääkö tässä nyt joku allnighter internetin äärellä vielä viettää?

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Uusia leluja

Marko osti noin kuukausi sitten itselleen reilulla viidelläkympillä Steam-ohjaimen. Olin vähän ymmälläni, mutta se oli kuulemma tärkeä ostos: tietokonepelejä voi pelata langattomasti sohvalta ja Netflixiäkin käyttää ahteria nostamatta (toki minulla oli jo jälkimmäisen mahdollistavat läppäri ja puhelin, mutta mitäs pienistä).

Vähän erilaiset lelut meillä. Itsehän nimittäin sijoitin viime viikolla 56 euroa höyrypuhdistimeen. 

Puhdistin pääsi tänään aamulla testiin, kun iloisesti hihitellen yritin puhdistella sillä hellan ja kylpyammeen pinttyneimpiä kohtia. Lopputulema: ihan pätevä peli perussiivoukseen, mutta vaikeimpiin kohtiin täytynee keksiä jotain järeämpää avuksi.

Luonnollisesti kumpikin hankinta on ollut toisen mielestä ostaessa turhake.

Toisaalta pelailin King's Questiä tässä joku päivä mukavasti sohvaan hautautuneena, enkä meinannut malttaa nousta edes syömään. Vastavuoroisesti Marko tutki tänään innoissaan puhdistimen laatikkoa selvittääkseen, mitä suuttimia sen mukana tuli.

Ah, materialismi. Varmasti tämänkin 110 euroa olisi voinut käyttää paremmin, mutta edellä mainittujen todisteiden valossa väittäisin, ettei hankinnat loppupeleissä siitä huonoimmastakaan päästä ole.

torstai 19. toukokuuta 2016

Kenkäkauppoja

Haluaisin olla sellainen ihminen, jolta löytyy sopivan tyylikkäät, hauskat tai erikoiset kengät tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Ongelma 1: En kestä kaapeista pursuilevaa roinaa.
Ongelma 2: Inhoan kenkien ostamista.

Jälkimmäinen ongelma taitaa olla se ratkaisevampi. 

Inhottavaa kenkäostostelusta tekee jo se, että minulla on ärsyttävän tavallinen kengänkoko, 40/41, joten kivoimmat mallit ovat yleensä jo ehtineet mennä ennen kuin havahdun kenkätarpeisiin.

Lisäksi minulla on vaikeat jalat. Lapsesta asti olen tiedostanut vaivaisenluun riskin ja vasemmasta jalasta sellainen jo löytyy. Holvikaari on molemmista jaloista laskeutunut jo pykälän, ellei parikin.

Kuuden vuoden takainen molempien nilkkojen niveltulehdus sekä nuorempana vaivanneet - ja edelleen aika ajoin oirehtivat - toistuvat akillesjänteen ja kantakalvojen tulehdukset myös asettavat omat vaatimuksensa.

Esteettisen ja fyysisen ongelman välimaastosta löytyvät vielä nilkat, jotka ovat minulla sattumoisin varsin sievät ja sirot. Eli niiden kanssa melkein mikä tahansa nelikymppinenkin kenkä näyttää helposti pellejalkineelta. Argh.

Luonnollisesti jos löydän jalalleni todella hyvän ja silmää miellyttävän mallin, se yleensä poistetaan tuotannosta viimeistään seuraavana vuonna (Ristomatti Ratia -tennarit, never forget!). Tai sitten jalan muoto elää juuri sen verran, että edellisenä talvena hyvin palvelleet luottokengät aiheuttavat seuraavana infernaalisia nivelkipuja (El Naturalistat, never forget). Toisaalta niitä ei kannata laittaa mäkeenkään, koska seuraavana vuonna ne voivat taas olla aivan passelit (El Naturalistat nämäkin).

"Jee."

Rakastin Ratia-tennareita niin paljon, että halusin ne kuvana postaukseen.
En näemmä juurikaan kuvaa kenkiä. Kuvassa juuri ja juuri tunnistettavat
Ratiat Suomenlinnassa kesällä 2008. Omistin samat kengät myös oranssina.

Yleensä siis ratkaisen tilanteen vähemmän viisaasti niin, että ostan uudet kengät vasta ehdottoman pakon edessä, kärsin kunnes ne muotoutuvat jalkoihini sopiviksi ja käytän niitä niin kauan, kuin ne suinkin pysyvät edes suurin piirtein kasassa.

Tänä keväänä olikin vastassa se hetki, että kaikki kesäkenkäni - mystisesti neljä vuotta vanhoja Tokmanni-sandaaleita lukuun ottamatta! - olivat ihan luokattoman huonossa kunnossa. Pakko oli nöyrtyä kaupoille.

Ensimmäinen ja tärkein etappi: tennarit tai vastaavat. Ei ihan lenkkarit, mutta mahdollisimman hyvät kävellä. Kiersin, kokeilin, tuskastuin. Vierastin ensin Riekerin memory foam -kenkien lenkkarimaista ulkonäköä, mutta ne ovat taivas jaloille ja olen päättänyt, että ne menevät mekonkin kanssa. Maksoivat alessa viisikymppiä.

Seuraava etappi: ballerinat, arkeen ja vähän siistimpäänkin kontekstiin. Ballerinoja on kaikkialla, mutta harvoin niitä voi kengiksi kutsua. Näistä muotoutuikin projektin suurin murhe. Mitään ihan rimpulaa ei jaloilleni voi enää ostaa ja kunnon kengistä oli jo ennen vappua koot loppu (ks. tekstin alku). Pitkän etsimisen ja turhien Zalando-seikkailujen jälkeen lopulta löysin tyydyttävän parin Anttilasta. Maksoivat neljäkymppiä. Toistaiseksi voin käyttää niitä vain parina päivänä putkeen, sillä remmi painaa vielä liikaa.

Kolmas etappi: korkkarit, hyvät seisoa ja kävellä, mutta sopivat myös juhlavampaan kontekstiin. Ballerinoja ostaessani löysin itse asiassa Anttilasta elämäni korkkarit, mutta Riekerin viime vuoden mallista ei ollut enää kokoa (ahem). Kävin voivottelemassa ongelmaani Joen kengässä, jossa sanottiin suoraan, ettei vanhasta mallista tällä koolla kannata edes haaveilla - mutta mites olisi tämä melkein samanlainen, mutta huomattavasti halvempi Mode Erikan kenkä? Mukaan lähti. Hinta 39 euroa.




Mitä ihmettä? En ole vielä täysin vararikossa, nyt on kenkä joka (arki)tilanteeseen ja kahdet niistä ovat vieläpä törkeän hyvät jalassa. Riekerit ovat toistaiseksi suosikkini, mutta korkkarit ehdottomasti paras löytö. Jaksoin niissä viime perjantaina aamukahdeksasta puoli neljään, ja vielä olisi mennyt toinen mokoma. Toivottavasti ballerinatkin päätyvät vielä luottokengiksi, kunhan maltan kärsiä sen verran, että ajan ne kunnolla sisään.




Väri-ilottelusta ei näissä ostoksissa voi puhua, mutta se olisikin ehkä ollut liikaa vaadittu. Pinkit luottotennarit ovat sitä paitsi vielä melkein käyttökunnossa, jos huomioväriä kaipaa.

Ja nyt voikin alkaa psyykata itseään syksyä varten. El Naturalistan kävelykengät vetelevät jo viimeisiään.