Kenkäkauppoja

Haluaisin olla sellainen ihminen, jolta löytyy sopivan tyylikkäät, hauskat tai erikoiset kengät tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Ongelma 1: En kestä kaapeista pursuilevaa roinaa.

Ongelma 2: Inhoan kenkien ostamista.

Jälkimmäinen ongelma taitaa olla se ratkaisevampi. 

Inhottavaa kenkäostostelusta tekee jo se, että minulla on ärsyttävän tavallinen kengänkoko, 40/41, joten kivoimmat mallit ovat yleensä jo ehtineet mennä ennen kuin havahdun kenkätarpeisiin.

Lisäksi minulla on vaikeat jalat. Lapsesta asti olen tiedostanut vaivaisenluun riskin ja vasemmasta jalasta sellainen jo löytyy. Holvikaari on molemmista jaloista laskeutunut jo pykälän, ellei parikin.

Kuuden vuoden takainen molempien nilkkojen niveltulehdus sekä nuorempana vaivanneet - ja edelleen aika ajoin oirehtivat - toistuvat akillesjänteen ja kantakalvojen tulehdukset myös asettavat omat vaatimuksensa.

Esteettisen ja fyysisen ongelman välimaastosta löytyvät vielä nilkat, jotka ovat minulla sattumoisin varsin sievät ja sirot. Eli niiden kanssa melkein mikä tahansa nelikymppinenkin kenkä näyttää helposti pellejalkineelta. Argh.

Luonnollisesti jos löydän jalalleni todella hyvän ja silmää miellyttävän mallin, se yleensä poistetaan tuotannosta viimeistään seuraavana vuonna (Ristomatti Ratia -tennarit, never forget!). Tai sitten jalan muoto elää juuri sen verran, että edellisenä talvena hyvin palvelleet luottokengät aiheuttavat seuraavana infernaalisia nivelkipuja (El Naturalistat, never forget). Toisaalta niitä ei kannata laittaa mäkeenkään, koska seuraavana vuonna ne voivat taas olla aivan passelit (El Naturalistat nämäkin).

"Jee."

Rakastin Ratia-tennareita niin paljon, että halusin ne kuvana postaukseen.
En näemmä juurikaan kuvaa kenkiä. Kuvassa juuri ja juuri tunnistettavat
Ratiat Suomenlinnassa kesällä 2008. Omistin samat kengät myös oranssina.

Yleensä siis ratkaisen tilanteen vähemmän viisaasti niin, että ostan uudet kengät vasta ehdottoman pakon edessä, kärsin kunnes ne muotoutuvat jalkoihini sopiviksi ja käytän niitä niin kauan, kuin ne suinkin pysyvät edes suurin piirtein kasassa.

Tänä keväänä olikin vastassa se hetki, että kaikki kesäkenkäni - mystisesti neljä vuotta vanhoja Tokmanni-sandaaleita lukuun ottamatta! - olivat ihan luokattoman huonossa kunnossa. Pakko oli nöyrtyä kaupoille.

Ensimmäinen ja tärkein etappi: tennarit tai vastaavat. Ei ihan lenkkarit, mutta mahdollisimman hyvät kävellä. Kiersin, kokeilin, tuskastuin. Vierastin ensin Riekerin memory foam -kenkien lenkkarimaista ulkonäköä, mutta ne ovat taivas jaloille ja olen päättänyt, että ne menevät mekonkin kanssa. Maksoivat alessa viisikymppiä.

Seuraava etappi: ballerinat, arkeen ja vähän siistimpäänkin kontekstiin. Ballerinoja on kaikkialla, mutta harvoin niitä voi kengiksi kutsua. Näistä muotoutuikin projektin suurin murhe. Mitään ihan rimpulaa ei jaloilleni voi enää ostaa ja kunnon kengistä oli jo ennen vappua koot loppu (ks. tekstin alku). Pitkän etsimisen ja turhien Zalando-seikkailujen jälkeen lopulta löysin tyydyttävän parin Anttilasta. Maksoivat neljäkymppiä. Toistaiseksi voin käyttää niitä vain parina päivänä putkeen, sillä remmi painaa vielä liikaa.

Kolmas etappi: korkkarit, hyvät seisoa ja kävellä, mutta sopivat myös juhlavampaan kontekstiin. Ballerinoja ostaessani löysin itse asiassa Anttilasta elämäni korkkarit, mutta Riekerin viime vuoden mallista ei ollut enää kokoa (ahem). Kävin voivottelemassa ongelmaani Joen kengässä, jossa sanottiin suoraan, ettei vanhasta mallista tällä koolla kannata edes haaveilla - mutta mites olisi tämä melkein samanlainen, mutta huomattavasti halvempi Mode Erikan kenkä? Mukaan lähti. Hinta 39 euroa.

Mitä ihmettä? En ole vielä täysin vararikossa, nyt on kenkä joka (arki)tilanteeseen ja kahdet niistä ovat vieläpä törkeän hyvät jalassa. Riekerit ovat toistaiseksi suosikkini, mutta korkkarit ehdottomasti paras löytö. Jaksoin niissä viime perjantaina aamukahdeksasta puoli neljään, ja vielä olisi mennyt toinen mokoma. Toivottavasti ballerinatkin päätyvät vielä luottokengiksi, kunhan maltan kärsiä sen verran, että ajan ne kunnolla sisään.

Väri-ilottelusta ei näissä ostoksissa voi puhua, mutta se olisikin ehkä ollut liikaa vaadittu. Pinkit luottotennarit ovat sitä paitsi vielä melkein käyttökunnossa, jos huomioväriä kaipaa.

Ja nyt voikin alkaa psyykata itseään syksyä varten. El Naturalistan kävelykengät vetelevät jo viimeisiään.